///Turun Sanomien kolumni
Turvallisuus on epäilemättä syksyn ja tulevien presidentinvaalien tärkeimpiä teemoja. On aika palata vielä kerran peruskysymyksiin, siihen, mikä Suomea uhkaa ja mistä turvallisuus nykymaailmassa rakentuu. [:]
Vellovan Nato-keskustelun taustalla näyttää olevan melko kyseenalaistamaton oletus, että Suomea uhkaa sotilaallinen hyökkäys, ja sitä estämään tarvitaan sotilaalliset turvatakuut. Näin jakaudutaan kahtia: toiset ovat halunneet Suomen Natoon viimeistään Neuvostoliiton romahduksesta asti, toiset taas varoittavat, että nukkuvaa karhua ei pidä ärsyttää. Saadaan oikein mallikas eipäs-juupaskeskustelu.
Perusteluja Nato-jäsenyydelle on haettu sieltäkin, missä ne eivät ole kovin vakuuttavia. Harva piti uskottavana kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Kataisen ajatusta, että Nato vahvistaisi Suomen suojaa kansainväliseltä terrorismilta..
Sitä ei pitänyt hyvänä syynä Natoon liittymiseen myöskään ministeri Max Jakobson. Hän puolestaan perusteli kiirettä Natoon EU:n perustuslain ja siihen sisältyvien turvatakuiden kariutumisella. Ilmeisesti EU on jäänyt hänelle jonkin verran vieraaksi. Tilanne ei nimittäin ole kovin dramaattinen. Perustuslaki tarvitsee vielä yhden kierroksen, jonka aikana kansalaisten huolenaiheet otetaan eri maissa kunnolla käsittelyyn. Sitä paitsi eurooppalaisen turvallisuuden ja puolustuksen vahvistamista turvatakuineen on arvosteltu ehkä kaikista vähiten.
EU:n turvatakuut eivät myöskään ole haihtuneet mihinkään perustuslain takkuillessa. On tärkeää ymmärtää, että ne ovat luonteeltaan poliittiset. EU-yhteistyö vahvistaa turvallisuutta sinänsä, ja unionilla on monia keinoja edistää turvallisuutta muutoinkin kuin sotilaallisesti. EU:n turvatakuut ovat paljonkin arvokkaammat kuin se paperi, jolle ne on painettu. En silti usko, että EU-tuomioistuin ottaisi käsiteltäväkseen Suomen valitusta siitä, että jäsenmaa x on rikkonut turvatakuuartiklaa vastaan kieltäytyessään lähettämässä Suomeen sotilasjoukkoja.
On aika vapautua siitä ajatuksesta, että Suomella on turvallisuusvaje, jota voitaisiin poistaa sotilaallisesti liittoutumalla. Ilmatilaloukkaukset ja verbaalit kiukunpurkaukset Venäjän taholta ovat Suomelle kiusallisia, mutta turvallisuuspolitiikan asiantuntijat katsovat tilanteen silti olevan hyvin rauhallisen.
Suomen kannattaa varautua uusiin uhkiin ja olla niitä poistamassa niin lähialueilla kuin maailmanlaajuisestikin. Köyhyys, ilmastonmuutos, ydinmateriaalien leviäminen ja kulttuurien kansainvälistä terrorismia ruokkiva kulttuurien yhteentörmäys vaativat huomiota ja myös voimavaroja, jotka ovat aina rajalliset.
Haastavimpia ja kiusallisimpia Nato-jäsenyyden suosittajia ovat ne, joiden maailmankuva perustuu uuteen laajaan turvallisuuskäsitykseen. Presidentti Martti Ahtisaari on juuri sellainen. Hän on johdonmukaisesti kannattanut liittymistä Natoon, koska Suomen on hyvä olla mukana kaikissa läntisen maailman turvallisuutta edistävissä järjestöissä, ei siksi, että Suomella olisi turvallisuusvaje.
Hän on perusteluissaan kiusallisen uskottava juuri siitä syystä, että hän on vapautunut suomalaista Nato-keskustelua vaivaavasta menneiden vuosikymmenten taakasta, Neuvostoliiton varjosta.
Äskettäin hän totesi painokkaasti, että Venäjän tulisi jo allekirjoittaa rajasopimukset Viron ja Latvian kanssa – osoittaakseen, että se ei ole Neuvostoliitto. Siis myös Venäjän tulisi vapautua Neuvostoliiton varjosta!
Ahtisaaren esittämältä pohjalta Nato-keskustelu alkaa jo olla tästä maailmasta. Turvatakuita tärkeämpää on vaikuttaa siihen, että myös Nato toteuttaa yhä laaja-alaisempaa turvallisuutta maailmassa. Viime kädessä se tapahtuu asein varmaan tulevaisuudessakin mutta kieltämättä yhä enemmän myös vähemmän sotaisasti. Yhdysvalloilla on kuitenkin näköpiirissä olevassa tulevaisuudessakin hallitseva asema Natossa, mikä ei ole lainkaan houkuttelevaa.
Entä jos Naton jäsenenä voisi olla mukana vaikuttamassa tuohon maailman ainoaan todelliseen suurvaltaan sivistävästi? Luulenpa, että on parempi vahvistaa EU:n turvallisuus- ja puolustusulottuvuutta ja luoda sitä kautta tasavertaisempi yhteistyösuhde Atlantin ylitse.
