Vastavalittu Euroopan parlamentti ehtii keskustella ainakin Balkanin tilanteesta ja Kosovon jälleenrakennuksesta ensimmäisessä täysistunnossaan heinäkuun lopulla. Tarkoitus on myös antaa uuden komission jäsenehdokkaille kesälomaharjoitukseksi nippu kysymyksiä jokaiselle tarkoitetulta erityisalalta. Kandidaattien osa ei ole kadehdittava, koska oman maan hallituksen nimitys ei riitä kuin alkuun. Komission puheenjohtaja on ensimmäistä kertaa asemassa, jossa hänellä on viimeinen sana. Hänkin on puun ja kuoren välissä, koska unionimaiden hallitusten lisäksi Euroopan parlamentin on annettava hyväksyntänsä koko joukkueelle. Uusi tilanne on ollut yllätys monille asianosaisillekin. Hallituksille komissaarinimitys on ollut aikaisemmilla nimityskierroksilla läpihuutojuttu, johon ei juuri ulkopuolelta puututa. Nyt puheenjohtaja Prodin tiedetään pyytäneen jäsenmailta useitakin ehdokkaita, koska muuten hänen on mahdotonta koota tasapainoista joukkuetta. EU-vaalien jälkeen eri maissa hallitsevat sosialidemokraatit eivät voi enää kuvitella kaappaavansa yhtä paljon komissaarinpaikkoja, koska myös EU-parlamentin uusi kokoonpano on otettava lukuun. Se tarkoittaa, että kristillisdemokraatit ja konservatiivit ovat alkaneet vaatia osuuttaan. Suomessakin kokoomuksen komissaarikeskustelu näyttää piristyneen. Kahta vankkaa, keskikokoista eurooppalaista ryhmää, liberaaleja ja vihreitä ei myöskään voi sivuuttaa. Kohta ollaan melkein samanlaisessa tilanteessa kuin suomalaista kunnanhallitusta valittaessa, kun kaikki varteenotettavat voimat vedetään vastuuseen.
Olen itse ollut hämmentämässä tilannetta Euroopan parlamentin naisten oikeuksien valiokunnan puheenjohtajana. Saimme keväällä aikaan vakavan keskustelun Prodin kanssa siitä, että me eurooppalaiset naiset emme enää kauaa katsele pelkästään miehiä johtajinamme. Alkuun Prodi antoi ymmärtää, että pätevyys on miehen sukupuoleen sidottu ominaisuus. Aikansa meitä kuunneltuaan hän kuitenkin muutti asennettaan perinpohjaisesti. Kölnin huippukokouksessa muutama viikko sitten hän jo tilitti valtioiden johtajille olevansa “syvästi huolissaan” siitä, että hänellä ei ole aineksia koota tasa-arvoista komissiota. Prodi tuntee yhä terävämpinä niskassaan parlamentin katseet, se kun vaati jo maaliskuussa uuteen komissioon “huomattavasti” nykyistä enemmän naisia, joita nyt on neljännes. Uudessa parlamentissa naisten osuus nousi ensimmäistä kertaa 30 prosenttiin, jota usein pidetään kriittisenä massana, jotta naisten läsnäolo alkaa vaikuttaa päätöksiin. On tässä EU-maiden hallituksilla ihmettelemistä. Ne eivät voikaan enää lähettää itse valitsemaansa luottomiestä Brysseliin vahtimaan kansallisia etuja. Prodi aikoo vaikeuttaa kansallisten edunvalvomoiden toimintaa myös siten, että puolet eli kolme kutakin komissaaria ympäröivästä kabinetin jäsenestä on kutsuttava muukalaisten keskuudesta. Uskon, että näin on myös hyvä. Komissiohan on tarkoitettu kansallisista eduista riippumattomaksi. Kotiinpäin vedosta huolehtivat jäsenmaat ministerineuvostossa. Tiukan paikan tullen myös oman maamme europarlamentaarikoissa asuu pieni suomalainen.
Turun Sanomat kolumni 23.06.1999
