Naiset suhtautuvat miehiä keskimäärin epäilevämmin Euroopan unioniin, eikä vain Suomessa. Meillä on erityisesti arveltu naisille erityisen tärkeiden hyvinvointipalveluiden heikenneen EMU:un sopeutumisen myötä. [:] Hyviäkin uutisia on. EU:n komissiossa on toden teolla huolestuttu sosiaaliturvan rahoituksesta, joka ajautuu hankaluuksiin, mikäli nuoret perheet eivät innostu saattamaan maailmaan tulevia veronmaksajia. Niinpä komissio on alkanut piiskata jäsenmaita järjestämään kunnollista lastenhoitoa, jotta naisetkin voisivat osallistua työelämään. Moni ei ota tätä uskoakseen, mutta ääni kellossa on kyllä muuttunut. Olen toiminut syksyn alusta Euroopan parlamentin naisten oikeuksien valiokunnan puheenjohtajana. Tehtävän haasteellisuutta lisää se, että sukupuolten tasa-arvo on ensi vuoden puolivälistä alkaen otettava huomioon unionin kaikessa toiminnassa. Tuskin olin tarttunut nuijaan, kun sain selville, että eräät vanhemmat veljet olivat lakkauttamassa valiokuntaa parlamentin toiminnan yleisen tehostamisen merkeissä. Perustelut olivat yhtä häkellyttäviä. Valiokunta perustettiin vuonna 1981 tilapäisenä, ja kahdeksantoista vuoden on täytynyt riittää kaikinpuolisen tasa-arvon saavuttamiseen! Kun kerran tasa-arvo on leivottava mukaan kaikkeen toimintaan, ei mitään erityistä elintä luonnollisestikaan enää tarvita! Vanhemmat veljet eivät ottaneet huomioon, että valiokunnalla on vankka tukijoukko paitsi parlamentin keskuudessa myös sen ulkopuolella.
Naiset eivät ole mikään pikku marginaalijoukko; naisia on yli puolet kaikista EU-kansalaisista. Nais- ja tasa-arvokysymyksiä ajava European Women’s Lobby edustaa 2700 järjestöä eri puolilta Eurooppaa, myös Suomesta. Tuolla joukkovoimalla ne pystyvät helposti tukkimaan parlamentin faksit. Joka kerta kun vilkaisen omaan faksiini, joku naisjärjestö ilmoittaa tiukkasanaisesti, ettei niiltä heru apua tulevissa eurovaaleissa epäilevien naiskansalaisten saamiseksi käyttämään vaikutusmahdollisuuttaan, mikäli naisten oikeuksia ajava valiokunta aiotaan hajottaa. “Ironista kyllä, ajatus valiokunnan lakkauttamisesta tulee aikana, jolloin Amsterdamin sopimus velvoittaa vahvistamaan unionin tasa-arvopolitiikkaa”, kirjoittaa itävaltalainen järjestö. Eurooppa-liikkeen naiskomissio uhkaa massiivisella kampanjalla, jos ehdotusta ei pian peruuteta. Belgian kansallinen naisneuvosto katsoo sen merkitsevän, että naiset menettävät paljon sanansijastaan yhteisen Euroopan rakentamisessa. Vielä ei voi hellittää.
Uskon silti, että oikea johtopäätös on vahvistaa kaikkinaista työtä naisten ja miesten tasa-arvon ja naisten oikeuksien edistämiseksi, Amsterdamin sopimuksen hengessä. Tämä ei tapahdu näkymättömän käden ohjauksesta vaan sinnikkään työn tuloksena. Tarvitaan myös toimielimiä, jotka arvioivat kehitystä ja tekevät uusia aloitteita. Juuri sitä me Euroopan parlamentin naisten oikeuksien valiokunnassa teemme. Keväällä kutsumme viisi tasa-arvopolitiikasta vastaavaa komissaaria, heistä yhtenä Erkki Liikasen, keskustelemaan kanssamme siitä, miten tasa-arvo on saatu läpäisyperiaatteella mukaan komission eri elämänaloja koskeviin ehdotuksiin. Saamme epäilemättä kuulla niin menestystarinoita kuin entistä suurempaa paneutumista edellyttäviä haasteita. Haluamme myös kuulla, miten tuleva puheenjohtajamaa Suomi aikoo taata tasa-arvonäkökulman omassa ohjelmassaan. Tuemme kansalaisjärjestöjen ja viranomaisten tärkeää työtä perheväkivaltaa vastaan. Parasta kaikessa on ollut huomata, että eurooppalainen kansalaisyhteiskunta on todella kehkeytymässä. Se on ehkä vasta alkio, mutta se voi vain vahvistua. Euroopan parlamentti on tärkeä kosketuspinta kasvottoman ja etäisen unionin sekä kansalaisten välissä. Siksi ei ole samantekevää, mitä se kutsuu toimintansa tehostamiseksi.
Turun Sanomien kolumni 15.12.1998