/// Helsingin Sanomat – mielipide

Elintarvikevirasto on kehottanut välttämään Vuosaaren satama-alueelta pyydettyjen kalojen käyttämistä ravinnoksi, koska kaloissa oli todettu liikaa orgaanisia tinayhdisteitä (HS 4. 3.) Kalastusta lähialueilta kehotettiin vähentämään ainakin ruoppauksen ajaksi ja mahdollisesti myös jatkossa, kun tilanteesta saadaan uutta tutkimustietoa. Orgaanisten tinayhdisteiden (mm. TBT ja TPT) on todettu aiheuttavan lisääntymiskyvyttömyyttä ja hormonitoiminnan häiriöitä, vaurioittavan vastustuskykyä ja altistavan syövälle. [:]

Elintarvikeviraston mukaan on vaara, että kalaa paljon ravinnossaan käyttävien kuluttajien saantimäärät helposti ylittävät orgaanisille tinayhdisteille suositellun päivittäisen enimmäisannoksen.
Helsingin satama ei ole piitannut lausunnosta vaan väittää, että kaloja voi syödä (HS 10. 3.). Satama vetoaa uusimpiin selvityksiinsä, joissa oli kerätty kalanäytteitä TBT- ja TPT-yhdisteiden määritystä varten vuoden 2004 elo- ja lokakuussa.

Kumpanakin ajankohtana “pyrittiin saamaan” viisi kappaletta ahvenia, kuhia ja kampeloita satamatyömaan läheisyydestä sekä kahdelta vertailualueelta. Elokuun pyyntiyritys kuitenkin epäonnistui varsinkin kampeloiden ja kuhien osalta. Lokakuussa pyydettiin vakionäytekalojen lisäksi viisi haukea.

Kun sataman selvityksessä verrattiin lokakuun 2003 ja elo-syyskuun 2004 haitta-ainemäärityksiä, ahventen TBT-pitoisuuksissa ei todettu merkittävää eroa. Siten ei ole aihetta muuttaa Elintarvikeviraston johtopäätöksiä ainakaan ahventen osalta. Elintarvikevirastolla oli käytössään vaikutusalueen asukkaiden lokakuussa 2004 teettämä tieteellisesti pätevä selvitys, jossa hauen lihan tinapitoisuudet todettiin korkeiksi.

Hauen maksan tinapitoisuudet olivat erittäin suuria, minkä todettiin Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimuksen lausunnossa osoittavan ympäristön orgaanisen tinan korkeaa kuormitustasoa. Hauki on paikkauskollinen laji, joka viihtyy pienellä alueella ja kertoo siksi erinomaisesti alueen olosuhteiden muutoksista. Sataman omasta selvityksestä puuttuivat sitä paitsi TPT-pitoisuudet, vaikka ne ovat yhtä olennainen osa ongelmaa kuin TBT.

Jo vuonna 1995 ympäristövaikutusten alustavassa arvioinnissa varoitettiin nimenomaan sedimenttimyrkyistä. Myös Merentutkimuslaitos huomautti asiasta 17. 10. 1997. Siitä huolimatta Helsingin satama törmäsi ongelmaan ikään kuin yllätyksenä. Myrkkyongelmaan ei olisi ehkä lainkaan havahduttu, elleivät yksityiset tahot olisi omalla kustannuksellaan teettäneet selvityksiä! Tässä vaiheessa ruoppaukset olivat jo käynnistyneet lainvastaisesti.

Vuosaaren sataman rakentamista on markkinoitu ympäristöystävällisyyden lippulaivana. Myrkkyongelman väheksyntä kertoo jostain aivan muusta. Epätietoisuus on omiaan myös vaikeuttamaan kalastajien elinkeinoa. Kenellä on vastuu siitä, että ihmisten terveyttä ja ympäristöä vaarannetaan tällä tavoin?

Heidi Hautala
kansanedustaja
Uusimaa

Janina Andersson
kansanedustaja
Varsinais-Suomi

***************

Lisäys Helsingin Sanomissa julkaistuun kirjoitukseen:

TPT-pitoisuudet eivät suinkaan puutu sataman selvityksestä. Olennaista sen sijaan on, että niiden ja muiden orgaanisten tinayhdisteiden (TBT ja DBT) yhteisvaikutusta ei ole kuitenkaan otettu huomioon  arvioitaessa paljonko kalaa voidaan turvallisesti syödä.

Euroopan turvallisuusviranomainen (EFSA) on arvioinut orgaanisten tinayhdisteiden riskejä. EU:n päätösehdotus enimmäispitoisuusrajoiksi saataneen lähitulevaisuudessa. Kuten elintarvikeviraston lausunnossakin todetaan, EFSA pitää tärkeänä turvallisuusarvioinnissa, että TBT:n, TPT:n ja DBT:n yhteisvaikutukset otetaan riskinhallinnassa huomioon. EFSA:n mukaan 60-kiloinen henkilö voi altistua kaikille näille yhdisteille yhteensä päivittäin korkeintaan 15 mikrogramman verran.

Ongelma on nyt paljastumassa laajuudessaan ja on erittäin huolestuttavaa, että Pohjois-Airistolta on uusimpien tutkimustulosten mukaan mitattu paljon suurempia tinayhdistepitoisuuksia kuin Vuosaaren edustalta. Erikoistutkija Harri Helminen, joka on Lounais-Suomen ympäristökeskuksen edustajana ympäristöministeriön TBT-työryhmässä, on todennut, että esimerkiksi Elintarvikevirasto voisi ottaa asian tutkittavakseen, mutta että se saattaa vaatia ulkopuolista painostusta.