EU:ta vaivaa tällä hetkellä luottamuspula. Eurokriisi aiheuttaa suunnattomia vaikeuksia paitsi jäsenmaiden taloudelle myös koko muulle yhteiskunnalle. Taloudelliset välttämättömyydet ja pikaratkaisut ohjaavat unionin toimintaa, mikä puolestaan syö yhteisön demokraattista hyväksyttävyyttä.
[:]Tukipakettien kierre ja vaikeaselkoiset lyhenteet kyllästyttävät ja vieraannuttavat kaikkia. EVM ja ERVV muuttuvat helposti kansalaisille EVVK:ksi. EU on kuitenkin niin merkittävä, että sen on säilyttävä ymmärrettävänä. On korkea aika miettiä, mihin suuntaan EU:ta ollaan viemässä – ja mihin sitä halutaan viedä.
Tänä syksynä EU:n ja euron tulevaisuutta määrittäviä ratkaisuja etsitään tiivistyvästä valvonnasta ja yhteistyöstä sekä pankkiunionia laajemmasta taloudellisesta integraatiosta. Vahvempi taloudellinen yhteistyö vaatii rinnalleen myös vahvemman poliittisen unionin. Sen edistäminen edellyttää avoimuuden lisäämistä. Suljetuissa kabineteissa tehtyjen päätösten tilalle tarvitaan avoimia poliittisia päätöksiä, jotka ovat demokraattisesti hyväksyttävissä.
Lähiviikkoina Suomenkin hallitus linjaa kantojaan muutoksiin. On hyvä, että tätä tehdään nyt hallituksen sisällä aidosti keskustellen. Rinnalle tarvittaisiin myös avointa kansalaiskeskustelua ja julkista pohdintaa.
Edustuksellinen kansanvalta on keskeinen ja luonteva osa EU- päätöksenteon demokraattisuuden turvaamisessa. Suomessa eduskunta onkin varsin keskeisessä asemassa EU-asioita koskevassa päätöksenteossa. Käytännössä meilläkin on varmasti vielä petraamista siinä, että kansanedustajat saavat ajoissa asianmukaiset tiedot – ja voivat näin aidosti käyttää valtaa, joka heille kuuluu.
Demokraattisuuden parantaminen tarkoittaa myös Euroopan parlamentin aseman vahvistamista. Talouspäätöksissä, kuten esimerkiksi veropäätöksissä, Euroopan parlamentille voisi kaavailla merkittävämpää roolia. Lisäksi lainsäädäntöaloiteoikeuden antamisista europarlamentille tietyin edellytyksin pitäisi harkita. Kansallisten parlamenttien ja europarlamentin yhteistyötä voitaisiin parantaa esimerkiksi meppien systemaattisella kuulemisilla eduskunnassa.
Samalla suoraa demokratiaa, kuten kansalaisaloitetta ja kansanäänestyksiä, on kehitettävä.
Demokratian kannalta olennaista on myös se, miten varmistetaan, että julkista taloutta hoidetaan hyvin. Tähän liittyy muun muassa veronkierron, korruption, harmaan talouden ja järjestäytyneen rikollisuuden vastainen taistelu sekä hyvän hallinnon periaatteiden juurruttaminen koko Eurooppaan. Nyt pöydällä olevista eurotalouden pelastuspaketeista puuttuu kattava veropaketti, jolla vahvistettaisiin tulopuolta ja estettäisiin esimerkiksi haitallinen verokilpailu jäsenmaiden välillä. Unionissa tulisikin siirtyä määräenemmistöpäätöksiin verotusta koskevissa päätöksissä, jotta erityisesti yritysverotuksen vähimmäistasoja saataisiin yhtenäistettyä EU-tasolla.
Lopulta tulemme kysymykseen siitä, voidaanko EU:n integraatiota ylipäänsä syventää, ilman muutoksia perussopimukseen. Eilen Irlannissa eurooppaministeri Stubb epäili tällaisten muutosten tarvetta ja onnistumisen mahdollisuuksia. Jos kuitenkin osoittautuu, että perussopimusta on uudistettava, hyvä tapa siihen voisi olla konventti, jolloin päätöksentekoon voisivat osallistua kansalliset parlamentit, EU-parlamentti ja kansalaiset.
Kun muutostiellä ollaan, olisi julkinen keskustelu saatava käyntiin pikimmiten. Haastankin ministerikollegani miettimään, miten kansallinen keskustelukierros olisi parhaiten toteutettavissa.
(Kirjoitus on julkaistu Vihreässä blogissa 19.9.2012.)
