Vaikka Euroopan yhteisön alueella asuvien ihmisten terveyden tila on nyt parempi kuin koskaan aikaisemmin, tarvitaan silti parannuksia. On laskettu, että yksi eurooppalainen viidestä kuolee vuosittain ennenaikaisesti. Elämäntapaan liittyvät sairaudet kuten sydän- ja verisuonitaudit, liikenneonnettomuudet ja muun muassa psyykkiset sairaudet eivät ota vähentyäkseen. Väestön vanhetessa dementia muodostuu yhä suuremmaksi ongelmaksi. Erään arvion mukaan tällä hetkellä 8 miljoonaa eurooppalaista sairastaa altzheimerin tai vastaavaa tautia. Eurooppa ei nykymaailmassa myöskään pysty eristäytymään uusilta, tai uusvanhoilta, tarttuvilta taudeilta. EU:n jäsenvaltiot käyttävät keskimäärin 8 prosenttia bruttokansantuotteestaan terveysalan kustannuksiin. Vuoden 1996 alussa tehdyn Eurobarometri-tutkimuksen mukaan vain viisi prosenttia eurooppalaisista on valmiita sallimaan leikkauksia julkisen terveydenhuollon palveluihin; 50 prosenttia halusi palveluita lisää. Tästäkin syystä on etsittävä säästökeinoja kaikin mahdollisin tavoin. Yksi keino on antaa Euroopan yhteisön hoitaa sellaisia kansanterveyttä edistäviä toimia, joita ei edes voida toteuttaa kansallisesti tai joita voidaan hoitaa tehokkaammin yhteisön tasolla kuin kansallisilla keinoilla. Geeniperimän lisäksi ihmisten terveyden tilaan vaikuttavat sosiaaliset ja taloudelliset olosuhteet, työ- ja elinolosuhteet sekä henkilökohtainen elämäntapa. Kansanterveyden alalla tarkastellaan koko väestön terveystilannetta; tavoitteena sen suojeleminen ja parantaminen. Ennaltaehkäiseviin keinoihin kuuluvat mm. rokotukset ja seulonnat sekä tietoisuuden lisääminen. Kansanterveystyöhön kuuluu myös terveyden edistäminen, jolloin on tavoitteena vaikuttaa ihmisten valintoihin sekä terveydenhuoltojärjestelmien toimivuuden valvonta. EU:n tehtävänä on täydentää kansallisia rakenteita ja tuoda niihin lisäarvoa. Päihteiden ja huumeiden sekä tarttuvien tautien kuten AIDSin vaikutukset eivät pysähdy valtioiden rajoille, joten niihin on syytä etsiä ratkaisuja jäsenmaiden ja Euroopan komission yhteistyössä. Tietojen ja kokemusten vaihto euroopanlaajuisesti tutkijoiden, viranomaisten ja järjestöjen välillä tehostaa ennalta ehkäisevää kansanterveystyötä. Tärkeimmät EU:n kansanterveyttä koskevat tavoitteet sisältyvät perustamissopimusten 3 ja 152 artikloihin. Tavoitteisiin kuuluu myötävaikuttaminen korkean terveyden suojelun tason saavuttamiseen, kansanterveyden parantaminen, ihmisten sairauksien ja tautien ehkäiseminen sekä ihmisten terveyttä vaarantavien tekijöiden torjunta.

Euroopan yhteisön kansanterveystyötä toteutetaan parhaillaan menossa olevien kahdeksan toimintaohjelman sekä erillisten strategioiden kautta. Toimintaohjelmat ovat seuraavat: Terveyden edistämistä, terveydestä tiedottamista, terveyskasvatusta ja -koulutusta koskeva yhteisön toimintaohjelma, jonka tavoitteena on muun muassa informoida kansalaisia terveiden elämäntapojen merkityksestä. Syöväntorjunnan toimintaohjelma, joka on järjestyksessään jo kolmas ohjelma, jonka piti päättyä 2000. AIDSin ja eräiden muiden tartuntatautien ehkäisemistä koskeva yhteisön toimintaohjelma. Yhteisön alueella on arviolta puoli miljoonaa HIV-positiivista ihmistä. Kyseessä on järjestyksessään toinen ohjelma ja tämänkin piti päättyä vuoden 2000 lopussa. Ohjelman ohella on perustettu tartuntatautien epidemiologisen seurannan ja valvonnan verkosto, jonka tarkoitus on tehostaa yhteistyötä jäsenmaiden välillä. AIDSin torjumiseksi tehdään myös yhteistyötä kehitysmaiden kanssa, sillä 90 prosenttia HIV-tartunnan saaneista asui vuonna 1998 kehitysmaissa. Yhteisön toimintaohjelma huumeiden väärinkäytön ehkäisemiseksi. Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät joulukuussa 1996 ensimmäisen huumeiden vastaisen ohjelman, nyt on hyväksytty uusi ohjelma vuosille 2000-2004. Terveystilanteen seurantaa koskeva yhteisön toimintaohjelma. Henkilövahinkojen ehkäisemistä koskeva yhteisön toimintaohjelma. Saasteperäisten sairauksien vastainen yhteisön toimintaohjelma, joka koskee erityisesti juomavettä ja ilmansaasteita.

Näiden toimintaohjelmien ohella yhteisössä on omaksuttu muun muassa tupakan kulutusta koskeva strategia, sillä syöpä aiheuttaa sairauksista eniten kuolemia Euroopassa – melkein 840 000 kuollutta vuosittain ja syöpätapausten aiheuttajana tupakka on keskeinen tekijä – melkein 250 000 kuollutta vuosittain. Strategiaan on kuulunut tupakkatuotteiden mainontaa ja tuottajien sponsorointia koskevien kansallisten säädösten lähentämistä koskeva direktiivi, raportti tupakankulutuksen rajoittamisesta ja ehdotus tupakkatuotteiden merkitsemistä koskevaksi direktiiviksi. Mainontahan ei tunne kansallisia rajoja etenkään satelliittien ja internetin aikakaudella, joten kansalliset rajoitukset eivät riitä; tupakkamainontaa koskeva kiista on edelleen vireillään EU:ssa. Parlamentti halusi kieltää mainonnan, mutta nyt kiistellään oikeusperustasta, jolla kielto voidaan saattaa voimaan. Kansanterveysalan ohjelman lisäksi EU:n uusi kansanterveysalan puiteohjelma tuleekin kattamaan myös muita lainsäädäntötoimia. Näihin kuuluu mahdollisuus yhtenäistää toimenpiteitä, jotka liittyvät eläinlääkintä- ja kasvinsuojelualaan ja ihmisestä peräisin oleville elimille ja aineille sekä verelle ja verituotteille asetettaviin laatu- ja turvallisuusvaatimuksiin. Nämä toimenpiteet seuraavat suoraan perustamissopimuksen 152 artiklasta, jonka mukaan kaikkien yhteisöjen politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa varmistetaan ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu; yhteisö edistää jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä sekä tarvittaessa tukee niiden toimintaa; yhteisö ja jäsenvaltiot edistävät yhteistyötä kolmansien maiden sekä kansainvälisten järjestöjen kanssa sekä edistävät yhteispäätösmenettelyn kautta toimenpiteitä, joilla ihmisestä peräisin oleville elimille ja aineille, verelle ja verituotteille taataan korkeat laatu- ja turvallisuusvaatimukset; toimenpiteitä eläinlääkintä- ja kasvinsuojelualalla, joiden välittömänä tarkoituksena on kansanterveyden suojeleminen; sekä muita edistämistoimia, joiden tarkoituksena on ihmisten terveyden suojeleminen ja parantaminen ja jotka eivät merkitse jäsenvaltioiden lakien ja asetusten yhdenmukaistamista. Neuvosto voi myös antaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta suosituksia.

Yhteisön tasolla laaditaan lukemattomia säädöksiä, joilla on sekä suoria että epäsuoria vaikutuksia kansanterveyteen. Perustamissopimuksista löytyy siten kymmeniä artikloja, joilla on vaikutuksia kansanterveyteen. Tärkeimpiä artikloja ovat 43-48 artiklat “sijoittautumisoikeudesta”, jotka koskevat mm. lääkärinammattia ja muita lääketieteeseen liittyviä ammatteja; lääketieteellisiä ja muita palveluita koskevat artiklat 49 ja 50; liikenneturvallisuutta koskeva artikla 71, jäsenmaiden lainsäädännön lähentämistä koskeva artikla 95, joka koskee muun muassa elintarvikkeiden turvallisuutta, tupakkaa, lääketuotteita, lääkintätuotteita, lääkintälaitteita, kemikaaleja ja muita vaarallisia aineita sekä bioteknologian sovellutuksia. Yhteistä kauppapolitiikkaa säätelevät artiklat 131-133 ovat elintarvikkeiden ja lääketuotteiden markkinoiden kannalta olennaisia. Mutta myös esimerkiksi artikla 137, joka koskee työntekijöiden sosiaaliturvaa ja sosiaalista suojelemista on keskeinen. 149 artikla puolestaan koskee koulutusta ja siten myös esimerkiksi terveysalan henkilövaihtoa; 158 ja 161 artiklat säätelevät taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja koskevat esimerkiksi rakenne- ja koheesiorahastoja, joista tuetaan mm. terveyteen liittyviä hankkeita. Tutkimusta ja teknologista kehittämistä koskevat artiklat 163-173 koskevat tietenkin myös terveysalaa ja kehitysyhteistyötä koskeva 177 artikla yhteistyötä kehitysmaiden kanssa terveysalalla, kuten myös artiklat 300 ja 302, jotka koskevat sopimusten tekemistä kolmansien maiden ja kansainvälisten organisaatioiden kanssa.

EU:n laajentuminen tuo mukanaan taas uudentyyppisiä haasteita. Erityisesti jäsenyyttä hakeneiden entisten Itä-Euroopan maiden kannalta kansanterveyttä koskevan tiedon ja kokemuksen kerääminen EU-tasolla saattaa koitua arvaamattoman hyödylliseksi. Komissio julkaisikin vuonna 1999 työasiakirjan laajentumisesta ja terveydestä. Varsinaisen sysäyksen EU:n kansanterveyspolitiikka on kuitenkin saanut viimeaikaisista elintarvikkeiden turvattomuuden ja terveyden vaarantumisen paljastaneista skandaaleista. Ihmisten tietoisuus elintarvikkeiden ja terveyden yhteydestä on kohentunut, kun tieto esimerkiksi dioksiinijäämistä Belgian kanaloiden rehuissa on levinnyt. Samoin hormonilihakiista maailman kauppajärjestö WTO:n kanssa on vaikuttanut mielipiteisiin. Geenimuuntelun sovellukset elintarviketuotannossa ovat myös lisänneet kansalaisten huolta elintarvikkeiden turvallisuudesta ja joulukuussa 2000 Nizzan huippukokouksessa hyväksyttiinkin varsin tiukka päätöslauselma niin sanotusta varovaisuusperiaatteesta. Päätöslauselman mukaan varovaisuusperiaatetta, joka on yksi yhteisön ympäristöpolitiikan keskeisiä periaatteita, voidaan soveltaa myös ihmisten terveyteen. Periaatetta tulisi soveltaa, kun haitalliset vaikutuksen terveyteen tai ympäristöön on todettu mahdollisiksi ja kun alustava tieteellinen tutkimus, joka perustuu saatavilla olevaan aineistoon, ei riitä riskin tason arviointiin. Päätöslauselmassa todetaan myös, että viranomaiset ovat vastuussa riskien arvioinnin järjestämisestä ja että riskien arvioinnin tulee olla avointa. Myös vähemmistöön jäänyt näkemys tulee raportoida, etenkin jos siinä kiinnitetään huomiota tieteelliseen epävarmuuteen. Päätöslauselmassa todetaan, että kansalaisyhteiskunnan tulee voida osallistua tähän prosessiin jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Nizzan huippukokouksessa poliittisena julistuksena hyväksytty perusoikeuskirja sisältää sekin suoraan ja epäsuorasti terveyden suojeluun viittaavia artikloja. Artiklan 35 mukaan jokaisella on oikeus saada ehkäisevää terveydenhoitoa ja lääkinnällistä hoitoa kansallisen lainsäädännön ja kansallisten käytäntöjen mukaisin edellytyksin. Ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu varmistetaan kaikkien unionin politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa.

Tältä perustalta Euroopan komissio antoi toukokuussa tiedonannon Euroopan yhteisön terveysstrategiasta ja ehdotuksen yhteisön kansanterveysalan toimintaohjelmaksi vuosille 2001-2006. Tämä uusi toimintaohjelma kumoaa nykyisin voimassa olevat ohjelmat, kun se on hyväksytty parlamentissa ja neuvostossa. Tiedonannon mukaan terveysstrategian toimeenpanon kannalta on ensisijaisessa asemassa kansanterveysstrategia, johon sisältyy liitteenä ehdotus kansanterveysalan toimintaohjelmasta. “Puiteohjelman avulla yhteisö voi täyttää velvollisuutensa tehokkaammin, sillä ohjelmassa esitetään selkeät tavoitteet ja politiikan välineet.” Komission mukaan tämä on tärkeää, koska: – Ihmiset odottavat, että yhteisö takaa kansalaisten terveyden suojelun – Euroopan yhteisön kansanterveyteen liittyvät velvollisuudet ovat viime vuosina lisääntyneet (perustamissopimukset) – Terveydenhuoltopalveluihin ennen kaikkea EU:n laajentumisen myötä kohdistuvat lisääntyvät vaatimukset ja väestörakenteen muutos ovat tuoneet terveydenhuoltoalalle uusia haasteita ja painopisteitä – Nykyisten kansanterveysalan toimien toteuttamisesta on saatu kokemuksia edellisen, vuonna 1993 laaditun ohjelman puitteissa – Yhteisön muden toimielinten, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston mielestä uusi lähestymistapa on tarpeen uusien haasteiden vuoksi.

Kansanterveyttä koskevat tavoitteet ovat yhteisön terveysstrategiassa keskeisessä asemassa. Kansanterveyspolitiikassa keskitytään kolmeen painopistealueeseen. 1) Tiedon lisääminen: luodaan terveystietojärjestelmä, joka perustuu yhteisön tasolla hyväksyttyihin indikaattoreihin ja näiden pohjalta rakennetaan tietokantoja. Järjestelmä tuottaa erilaisia tietopaketteja sekä väestön, viranomaisten kuin terveydenhuollon työntekijöidenkin käyttöön. 2) Vakavat uhat, jotka voivat olla niin tauteja kuin esimerkiksi suuronnettomuuksia. Näihin varaudutaan kehittämällä nopean reagoinnin mekanismeja. 3) Terveyteen vaikuttavat elämäntavat. Esimerkiksi ennenaikaisiin kuolemiin tai psyykkisiin sairauksiin vaikuttavat taustatekijät liittyvät elämäntapoihin: tupakointiin , alkoholin käyttöön, liikuntaan, stressiin, huumausaineisiin sekä sosio-ekonomisiin ja ympäristötekijöihin. Komission tarkoituksena on myös perustaa eurooppalainen terveysfoorumi, jotta kaikki kansanterveysalan toimijat saisivat mahdollisuuden vaikuttaa terveyspolitiikan kehittämiseen. komissio toteaa tiedonannossaan, että “avoimuus on keskeinen yhteisön lähestymistapaan liittyvä teema. Väestön huolenaiheisiin ja odotuksiin vastaaminen edellyttää avoimuutta. Komissio aikoo tämän vuoksi perustaa eurooppalaisen terveysfoorumin neuvoa-antavaksi elimeksi varmistaakseen, että väestö ymmärtää yhteisön terveysstrategian tavoitteet ja keinot sen toteuttamiseksi, ja voidakseen vastata väestön huolenaiheisiin.” Komissio lupaa myös, että potilaat pääsevät vaikuttamaan terveyspolitiikkaan ja toiminnan painopistealueiden valintaan. Foorumi tarjoaa tilaisuuden järjestää keskustelutilaisuuksia. Toistaiseksi kokemukset komission toiminnasta eivät tue yllä mainittuja odotuksia. Komission alaiset tieteelliset komiteat ovat salamyhkäisimpiä ja suljetuimpia orgaaneja koko EU:ssa. Niiden riippumattomuus samoin kuin tutkimuksen ja kehitystyönkin on kyseenalainen.

Täällä lääkäripäivillä on jo noussut esiin lääkemarkkinoinnin ongelma. Euroopan komissio uudistaa alan lainsäädäntöä tänä vuonna ja erityisenä kansalaisjärjestöjen huolena on paine reseptilääkkeiden markkinoinnin sallimisesta suoraan asiakkaille. Toinen huoli liittyy siihen, että lääkkeiden hintaa ei tarkastella päätettäessä lääkkeiden pääsystä markkinoille. Uusi, kalliimpi lääke on harvoin aiempaa tehokkaampi. Potilaat eivät myöskään pääse antamaan palautetta lääkkeiden vaikutuksista (Poikkeuksena Ruotsissa toimiva KILAN). Lääkevalmisteita ympäröi muutoinkin salamyhkäisyys, jonka perusteluna käytetään usein liikesalaisuutta. EU:n terveysalaa koskeva toimivalta ei siis kuitenkaan rajoitu ainoastaan kansanterveysalan erityistoimiin. Perustamissopimukseen sisältyy erityisvaatimus, jonka mukaan ihmisten terveyden suojelun korkea taso varmistetaan kaikkien yhteisön toimintalinjojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa. Tämä tarkoittaa sitä, että muita yhteisön toiminnan painopistealueita, kuten sisämarkkinoita, sosiaalipolitiikkaa, tutkimusta ja kehitystä, maataloutta, kauppa- ja kehitysyhteistyöpolitiikkaa, ympäristöä jne. koskevissa ehdotuksissa pitäisi aktiivisesti edistää terveyden suojelua. Tähän ei ole vielä päästy. Esimerkiksi suolan tiedetään aiheuttavan merkittäviä kansanterveydellisiä ongelmia sydän- ja verisuonitautien kautta, mutta silti EU edellyttää vain suolan painoprosentin ilmoittamista rasvalevitteiden kohdalla, asettamatta muita merkintävaatimuksia. Rasvaton maito hyväksyttiin koulumaitotuen piiriin vasta vuoden 2001 alusta alkaen, vaikka Suomi on hakenut oikeutta siihen vuodesta 1995 alkaen. Edellä mainittu läpäisyperiaate ja eettiset näkökohdat ylipäätään törmäävät usein taloudellisiin intresseihin. Voidaanko esimerkiksi autonvalmistajalta edellyttää, että auton etuosa rakennetaan kestämään paremmin kolaritilanteessa? Saako kloonauksen avulla tuottaa alkion kantasoluja terapeuttisiin tarkoituksiin? Terveydenhoitoon liittyy paljon sellaisia kysymyksiä, joissa asiantuntijoiden ja ammattilaisten näkemykset eroavat suuresti kansalaisten ja maallikoiden käsityksistä. Tällaisissa tilanteissa erityisesti eettisiä kysymyksiä tulisi voida puida konsensuspaneeleissa. Paneeleissa asiantuntijat ja maallikot voivat kehittää eri lähtökohdista yhteisiä näkemyksiä ja ratkaisumalleja.

Lääkäripäivät 2001 Helsingin Messukeskus 8.1.2001