Blogi on julkaistu alunperin Heidi Hautalan Uuden Suomen blogissa:
Neste Oilin yhtiökokous päätti viime viikolla lakkauttaa hallintoneuvoston. Toimittuani kyseisen elimen puheenjohtajana neljä vuotta päätöstä voi vain kannattaa lämpimästi. [:]Yleisön odotukset ovat olleet kovin epärealistisia, sillä hallintoneuvostoilla ei ole ollut vuosiin valtaa puuttua valtioenemmistöistenkään yhtiöiden operaatioihin. Jäänne entisestä on ollut se, että myös hallintoneuvosto omalta osaltaan on allekirjoittanut tilinpäätöksen, vailla tosiasiallista valtaa.
Neste Oilin hallintoneuvosto on joutunut keskittymään kuumaan kysymykseen uusiutuvien polttoaineiden kestävyydestä. Kun hankkeeseen lähdettiin, silloinen Fortumin toimitusjohtaja Mikael Lilius ei tainnut arvata, mihin miinakenttään joukkonsa vei. Palmuöljyyn ladattiin paljon odotuksia, mutta nyt sen epäillään aiheuttavan esimerkiksi sademetsien tuhoa. Ympäristöväki onkin vaatinut palmuöljylle tiukkoja elinkaarivaatimuksia. Olen omassa roolissani koettanut edistää dialogia. Kävin tammikuussa tutustumassa palmuöljyn tuotantoon Malesiassa ja Indonesiassa, jotta ymmärtäisin paremmin, mistä puhun. Esitin viime torstaina yhtiökokouksessa johtopäätökseni yhtiön johdolle.
Ensinnäkin Neste Oil on iso palmuöljyn ostaja. Iso toimija voi vaikuttaa koko alan tuotantotapoihin ja pelisääntöihin. Näin matkallani edistysaskelia, joita Neste Oil on saanut aikaan yhdessä palmuöljyn tuottajien kanssa. Öljypalmu on tuottoisa kasvi, jonka kaikki osat voidaan hyödyntää. Nyt myös öljyn puristusjätteen metaanipäästöt voidaan hyödyntää energiaksi, mikä eliminoi kasvihuonekaasuja tehokkaasti. Vastuullisilla tuottajilla on myös kouluja, joihin plantaasityöläisten lapset pääsevät. Nämä ovat hyviä askeleita, mutta Neste Oilin pitää olla järjestelmällisesti edelläkävijä tuotantotapojen kestävyydessä ja kansainvälisen säätelyn luomisessa.
Toiseksi minusta on välttämätöntä, että Neste Oil sitoutuu tiukasti olemaan laajentamatta öljypalmun viljelyä yhdellekään sademetsähehtaarille, mukaan lukien Indonesian suosademetsät, jotka ovat todellisessa vaarassa. Todistustaakan on oltava raaka-aineen ostajalla.
Kolmanneksi Neste Oilin pitää kantaa vastuu koko tuotantoketjusta. Sen tulee pystyä mahdollisimman pian jäljittämään julkisesti jokainen öljypalmuterttu tai muu raaka-aine-erä. Dialogia paikallisen kansalaisyhteiskunnan kanssa pitää vahvistaa. Näin kuluttajalla on varmuus tuotteen alkuperästä ja ympäristöystävällisyydestä sekä mahdollisuus selvittää paremmin muun muassa työntekijöiden oikeudet.
Neljänneksi kaikki epäilyt väärinkäytöksistä pitää heti saattaa riippumattomaan arviointiin. Palmuöljyn kestävyyden parantamiseen perustettu organisaatio RSPO olisi hyvä taho sellaista kehittämään. Viime talvena ympäristöjärjestöt syyttivät Neste Oilia IOI-yhtiön väärinkäytöksistä, ja Neste Oil vastasi tähän luottamalla IOI:n vakuutteluihin. Sellainen ei nykymaailmassa käy. Nyt viimeistään Neste Oilin on vastattava syytöksiin, koska tässä kuussa RSPO sitten jäädytti IOI:n sertifikaattiprosessit kuukaudeksi. Erityisesti kiistat alkuperäiskansojen maaoikeuksista ovat melkoinen sudenkuoppa. On saatava vakuudet siitä, että kiistat on sovittu ja asianmukaiset korvaukset maksettu.
Viidenneksi suosittelen, että Neste Oil investoi entistäkin enemmän tulevaisuuden raaka-aineisiin: leviin, jätteisiin ja muuhun harmittomampaan. Koska palmuöljyn kielteiset vaikutukset aiotaan ottaa EU:ssa huomioon biopolttoaineiden kestävyyskriteereissä, on yhtiöiden arvioitava uudestaan palmuöljyn kestävyyttä ja kannattavuutta suhteessa muihin vaihtoehtoihin. Kestävyyskriteereissä tulee huomioida, laajentavatko yhtiöt toimintaansa sademetsiin vai eivät.
Hallintoneuvoston paikan ottaa harvakseen kokoontuva neuvottelukunta. Keskustelua tuotannon kestävyydestä on jatkettava ja palmuöljy-yhtiöiden sekä kansalaisyhteiskunnan on etsittävä yhdessä ratkaisuja.
