Joulukuun alussa Suomen kehitysministeriö myönsi 9,5 miljoonaa euroa ”metsätalouden yksityissektorin tuki Keniassa” -kehitysyhteistyöohjelmaan. Ohjelmaa koordinoivat Kenian valtio ja metsähallitus Kenya Forest Service KFS.
Kenia on suosittu kehityskumppani. Alueella toimi myös EU:n rahoittama WaTER-vesihallintaprojekti, jonka tavoitteet olivat kauniit – ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja muutoksen hidastaminen. EU-projektin yhteistyötaho on sama kuin Suomen toisella alueella alkavassa ohjelmassa: Kenian metsähallitus KFS.
Tosiasiassa kyseisen EU-projektin seuraukset ovat olleet kammottavia. Alueella asuvan Sengwer-alkuperäiskansan voimatoimin toteutetut karkotukset aloitettiin joulupäivänä, ja ne jatkuvat edelleen. Kyliä on poltettu maan tasalle ja ampumistapauksia on ollut useita. Viime viikolla saapui tieto ensimmäisestä kuolemantapauksesta. Yksi Sengwer-yhteisön jäsen Robert Kirotich ammuttiin epäselvissä olosuhteissa.
YK:n ihmisoikeuksien erityisedustajat John Knox, Michel Forst and Victoria Tauli-Corpuz reagoivat asiaan 15.1.2018 ja vaativat Kenian hallinnolta karkotusten välitöntä lopettamista ja EU:lta projektin keskeyttämistä. EU keskeytti tukensa WaTER-projektille vuorokauden sisällä kuolemantapauksesta.
Paljon on siis tapahtunut sitten kehitysministeriön joulukuisen tukipäätöksen. Esitin tällä viikolla Euroopan komissiolle kehitysvaliokunnassa suoran kysymyksen siitä, kuinka Suomen ja muiden kahdenvälisten kumppanimaiden tulisi reagoida tilanteeseen. Viesti oli selkeä: yhteistyö on syytä keskeyttää kunnes tilanne on selvitetty.
Suomi on tehnyt pitkäaikaista ja epäilemättä ansiokastakin yhteistyötä Kenian kanssa, mutta nyt on selvää, että on arvioitava Kenian yhteistyökumppanin KFS:n uskottavuuden ja yhteistyön jatkamisen edellytykset perusteellisesti. Tapahtunut ei voi jäädä huomiotta. Tuoreen tiedon valossa kehitysministeri Kai Mykkäsen tulisi ehdottomasti keskeyttää yhteistyö KFS:n kanssa välittömästi. Suunniteltua ohjelmaa ei pidä käynnistää ennen kuin tapahtunut on tutkittu puolueettomasti ja avoimesti.
Parhaillaan valmisteilla on Amnesty Internationalin sekä Kenian kansallisen ihmisoikeuskomission riippumaton tutkinta, jossa EU ja YK:n ympäristöohjelma toimivat tarkkailijoina. On kuitenkin viitteitä siitä, ettei Kenian hallitus ole ollut halukas edistämään tätä tutkimusta.
Tilanteesta on otettava opiksi myös laajemmin. Alkuperäiskansojen oikeuksien ohittaminen ja ihmisoikeuksien sortaminen ei pitäisi olla millään lailla kehitysyhteistyön nykypäivää. Päinvastoin – kuten on jo moneen kertaan todettu, alkuperäiskansoilla on suurin halu ja tarve pitää huolta omista alueistaan ja luonnonvaroistaan. He tarvitsevat työlleen ennen kaikkea tukea.
