///Natura
Talouden globalisaatio yhdistyy teknisen kehityksen läpimurtoihin tavalla, joka mullistaa elinympäristöjämme ennennäkemättömällä tavalla niin paikallisesti kuin maailmanlaajuisesti. Elämän biologinen perusta järkkyy. Se näkyy vieraiden lajien kuten kampamaneettien tulona kaukaisten maiden laivojen painolastivesien mukana Itämereen. Ilmastonmuutos on ennen muuta perua teollisten yhteiskuntien jatkuvasti kasvavasta riippuvuudesta uusiutumattomien energialähteiden kuten öljyn ja kivihiilen käyttöön. Myös ydinvoimaa voi pitää enemmänkin ongelmana kuin ratkaisuna ilmaston lämpenemiseen, koska se on osa illuusiota, että energiaa on rajattomasti käytettävissä.[:]
Biologian ja maantieteen opetuksella voidaan lapsille ja nuorille antaa mahdollisuudet ymmärtää nykyisen globalisaation ja teknisten läpimurtojen varassa olevan elämänmuotomme kestämättömyyttä. Olen usein havainnut, että juuri tämän oppiaineen – samoin kuin historian ja yhteiskuntaopin – alalla voi myös antaa nuorille ihmisille eväitä valtavilta vaikuttavien ongelmien ratkaisemiseen. Kun yhdessä pohditaan, miten oman kaupunginosan tai kylän viheralueita voidaan kohentaa ja harvinaisia luontotyyppejä suojella, luodaan edellytyksiä aktiiviselle kansalaisuudelle, jonka avulla löydetään keinoja biologisen monimuotoisuuden pysäyttämiseksi laajemminkin.
Biologian opetus on tärkeää, jotta luonnosta vähemmän riippuvaiset nykyihmiset alkavat havaita ja ymmärtää ekosysteemien toimintaa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, on hämmästyttävä oivallus, kun sen itse kokee. Luonnon aistimisessa taideaineilla on oma tärkeä tehtävänsä ja yhteistyömahdollisuudet luonnontieteiden opetuksen kanssa suuret. Moni ekologinen ongelma syntyy kyvyttömyydestä havaita ja ymmärtää luonnon järjestelmää, jota voi myös sanoa sen viisaudeksi. Intohimoisena kasvien tarkkailijana olen ollut erityisen iloinen biologian ja maantieteen opettajien luonnonkasvipäivästä.
Solubiologian kehitys on tuonut mukanaan nykyaikaisen geeninsiirtotekniikan. Biologian opetus antaa peruseväät ymmärtää, miten lajien rajat ylittävä geeninsiirto vaikuttaa eliöihin ja ekosysteemeihin. Jokaisella oppiaineella on kuitenkin rajansa: biologia ja luonnontiede yksinään ei riitä selittämään, miten geenitekniikka muuttaa yhteiskuntia. Mutta ehkäpä maantieteen avulla voidaan oppia, miten laajamittainen, rikkaruohomyrkkyä kestävän geenimuunnellun soijan laajamittainen viljely vaikuttaa vaikkapa Argentiinan talouteen ja köyhien viljelijöiden asemaan. Keskustelu jatkukoon yhteiskuntaopin tunnilla.
Kestävän kehityksen keskusteluissa olisi jo myönnettävä, että sen kolmesta osatekijästä – taloudellinen, yhteiskunnallinen ja ekologinen – viimeksi mainittu on keskeinen, jotta kaksi muuta voisivat toteutua. Samalla tavalla biologia tulee nähdä avaimena monien muiden alojen ymmärtämiseen.
