Koska tekijänoikeuslaki puhuttaa monia, kertaan vielä, miksi äänestin kuten äänestin. Päätös oli erittäin hankala. Päätin siis äänestää lain hyväksymisen puolesta, koska minusta vanhan lain epäkohdat olivat uuden lain virheitä suuremmat. Olin suuressa valiokunnassa tehnyt parhaani, jotta yksityinen kopiointi olisi tullut kohtuullisella tavalla mahdolliseksi. Edustamani kanta hävisi valiokunnassa, joten lain istuntokäsittelyssä oli kaksi mahdollisuutta: äänestää hylkäämistä lakiin esitykseen jääneiden puutteiden vuoksi tai hyväksymistä sen vuoksi, että lain tuomat parannukset olivat sen puutteita suuremmat.

Tekijänoikeuslaissa oli kyse paljon muustakin kuin kopiosuojauksesta. Laki on rypäs kompromisseja, jossa osapuolina ovat kuluttajat, henkisen työn tekijät ja mediateollisuus. Vaaka uhkaa kallistua mediateollisuuden puoleen, mutta tekijänoikeuksista nauttivat mediakorporaatioiden lisäksi myös muun muassa näyttelijät, kirjailijat, säveltäjät, muusikot, valokuvaajat, elokuvantekijät ja tanssijat, jotka ovat Suomessa enimmäkseen pienipalkkaisia pätkätyöläisiä. Uuden lain tullessa voimaan esimerkiksi muusikot tulevat saamaan korvauksen esiintymisestään musiikkivideoilla. Näyttelijät eivät uuden lain mukaan automaattisesti menetä tuottajalle oikeutta tekijänoikeuksiinsa tehdessään tv- ja elokuvasopimuksen.

Eduskunnassa hyväksytty laki on jo voimaan tullessaan osittain vanhentunut, mutta ei sentään niin vanhentunut kuin vielä voimassaoleva laki, oka on enimmäkseen iloiselta 1960-luvulta. Tavoitteeni on, että uuden tekijänoikeuslain puutteet saadaan korjatuiksi ja olen ollut äänestyksen jälkeen säännöllisessä kirjeenvaihdossa opetusministeriöön päin. Suomen EU-puheenjohtajakausi on puolestaan sopiva hetki ottaa käsittelyyn epäonnistunut tekijänoikeusdirektiivi, joka on uuden tekijänoikeuslakimme ongelmien taustalla.

Ymmärrän kyllä monista saamistani reaktioista, että tämä ei kaikkia tyydytä. Olisi silti mukavaa, jos saisin kommentteja jo muistakin asioista. Ketään ei tunnu huolettavan Tshetshenia…?