Voimaantullut Lissabonin sopimus toi tullessaan uuden mahdollisuuden vaikuttaa eurooppalaiseen politiikkaan kansalaisaloitteella. [:]Sopimuksen mukaan miljoona EU-kansalaista voi tehdä aloitteen komissiolle, joka puolestaan voi toimivaltuuksiensa rajoissa tehdä aloitteen lainsäädännön muuttamiseksi.
Kansalaisaloite on hyvä mahdollisuus vahvistaa demokratiaa ja lisätä osallistumista, kun ihmiset voivat suoraan saada itselleen tärkeitä asioita käsiteltäväksi. Parhaassa tapauksessa se madaltaa raja-aitoja vahvistamalla eri EU-maiden asukkaiden välistä vuorovaikutusta.
Hieno idea ei saa kuitenkaan vesittyä käytännön kiemuroihin. Komissio on julkaissut aiheesta vihreän kirjan, jonka pohjalta kansalaisaloitteen käytännön toteutusta voi kommentoida tammikuun loppuun asti. Kuulemiskierroksen pohjalta komissio tekee ehdotuksen asetuksesta, josta päättävät yhdessä europarlamentti ja neuvosto. Tavoitteena on hyväksyä asetus tämän vuoden loppuun mennessä. Siksi on erityisen tärkeää, että asiasta puhutaan nyt.
Kansalaisaloitteesta pitää saada selkeä- ja helppokäyttöinen ja siksi yksityiskohdat ovat merkittäviä. Ihmisille on oltava selvää, millaisia asioita aloitteella voi muuttaa eli mitkä asiat ovat komission toimintavaltaa. Paljon puhutun yrittäjäkasvatuksen lisäksi tarvitaan osallistuvan demokratian kasvatusta.
Avoinna on monia asioita. Mikä on allekirjoitusten vähimmäismäärä jäsenvaltiota kohti ja vähimmäisikä aloitteen tukijoille? Entä mikä on allekirjoitusten keruun ja toisaalta komission käsittelyn aikaraja? Kuinka avointa aloitteen alullepanijoiden rahoituksen tulee olla?
Merkittävin europarlamentin ja komission erimielisyys on kansalaisten edustamien jäsenvaltioiden vähimmäismäärä. Parlamentti on kannattanut alempaa rajaa eli neljännestä jäsenvaltioista, kun komissio haluaa, että aloitteen kannattajia on kolmanneksesta jäsenvaltioista. Yksi vaihtoehto olisi se, että mitä useammasta valtiosta kansalaisia on, sitä pienempi olisi yksittäisestä valtiosta vaadittujen kannattajien määrä.
Ensisijaista on, että kansalaisaloitteen toteuttaminen on yksinkertaista. Kansalaisilta ei voi vaatia valmista säädösluonnosta, vaan pitää riittää, että aloitteessa on selkeästi ehdotuksen aihe ja tavoitteet. Allekirjoituksia on voitava kerätä internetin kautta. Europarlamentti on myös ehdottanut, että komission pitäisi tarkistaa aloitteen muodollinen pätevyys ennen allekirjoitusten keräämistä, jotta tehty työ ei valuisi suoraan hiekkaan.
Toisessa vaiheessa komission arvioinnin on oltava avointa, keskustelevaa ja tasapuolista. Aloitteen tekijöitä ja europarlamenttia on kuultava. Jos aloite hylätään, täytyy sille esittää julkisesti selkeä syy.
Kafkamaisesti voisi sanoa: Nyt jos koskaan voi vaikuttaa omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Ehkä saisimme myös potkua kansalaisaloitekeskusteluun suomalaisessa perustuslakiuudistuksessa.
—
Kuulemiskierrokseen voi tutustua täältä.
Suuren valiokunnan lausunto
