Maatalouslobbarit saivat tahtonsa läpi EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksessa. Parlamentin tällä viikolla hyväksymä paketti ei vastaa luontokadon ja ilmastokriisin haasteisiin.
Ankaran lobbauksen kohteena ollut maatalousuudistus on ollut tekeillä jo kolmen vuoden ajan ja se tulee määrittelemään EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) päälinjat vuoteen 2027 saakka. Kyseessä on massiivinen paketti, sillä EU:n maatalouspolitiikka rahoitetaan yhteisistä EU:n varoista ja se kattaa noin kolmanneksen koko EU:n budjetista. Samaan aikaan paine maatalouspolitiikan uudistamiselle on valtava, sillä nykyinen tapamme tuottaa ruokaa on kestämätön: maatalous aiheuttaa noin kolmanneksen koko EU:n kasvihuonekaasupäästöistä.
Ilmastokriisin keskellä useilla muilla toimialoilla päästöt on vihdoin saatu käännettyä laskuun, mutta maatalous jatkaa radallaan. Euroopan tilintarkastustuomioistuin on todennut, että maatalouden päästöt eivät ole muuttuneet juuri mihinkään viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Pettymyksen siemenet kylvettiin jo kolme vuotta sitten.
Tämän vuoksi uudistukselta odotettiin paljon, mutta CAPista on tulossa hukattu mahdollisuus. Pettymyksen siemenet kylvettiin jo kolme vuotta sitten, kun edellinen Junckerin komissio antoi esityksen maatalousuudistuksesta vuonna 2018. Komission CAP-esitys perustuu siis jo lähtökohtaisesti vanhaan, hehtaariperustaisiin suoriin tukiin nojaavaan malliin, jolla on hyvin vähän tekemistä vihreän maatalouden kanssa.
Nykyinen komissio selvästikin tunnisti tämän ongelman ja laati heti kauden alussa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman, eli Green Dealin, sekä myöhemmin Pellolta pöytään (Farm2Fork) -strategian, joiden oli määrä ohjata myös maatalousuudistuksen suuntaa. Valitettavasti Green Dealin ja verrattain edistyksellisen Farm2Fork -strategian ohjaava vaikutus vesitettiin lähes olemattomiin, ensin Euroopan parlamentin kolmen suurimman ryhmän johdolla viime syksynä ja sen jälkeen jatkuneissa neuvoston, parlamentin ja komission kolmikantaneuvotteluissa.
Monet hehkuttavat nyt hyväksyttyä uudistusta voittona. Sitä se ei kuitenkaan ole luonnon monimuotoisuuden tai ilmaston kannalta. Maatalouslobbarit onnistuivat torppaamaan todelliset uudistukset ja EU:n tukijärjestelmä säilyy pitkälti ennallaan.
Maatalousuudistuksen viimeinen toivo lepääkin maatalouden kansallisissa strategiasuunnitelmissa. Kansallisiin suunnitelmiin liittyy kuitenkin riski siitä, että jäsenvaltiot eivät aseta tarpeeksi selkeitä ja kunnianhimoisia tavoitteita kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiselle ja luonnon monimuotoisuuden edistämiselle. Lisäksi tavoitteiden seuranta jäi uudistuksessa täysin puutteelliseksi.
Aiomme vihreissä patistaa komissiota pysymään tiukkana kansallisten suunnitelmien arvioinnissa. Suunnitelmien on oltava linjassa Green Dealin tavoitteiden kanssa. Maatalouspolitiikan uudistuksesta ei saa tulla jälleen yhtä hukattua mahdollisuutta pysäyttää luontokato ja saavuttaa Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet ajoissa.
