Etelä-Suomen 141-maataloustuen jatkosta tehty päätös ja asiasta käyty keskustelu osoittavat kansanedustaja Heidi Hautalan mielestä, että Suomen elintarviketalous tarvitsee uuden suunnan.
– En oikeastaan ihmettele, että Suomella oli vaikeuksia vakuuttaa komissio omista vaatimuksistaan. Esimerkiksi Etelä-Suomen sianlihantuotanto keskittyy yhä enemmän saastuttaviin teollisiin suursikaloihin, joiden rehu tuodaan ulkomailta. Suomen elintarvikestrategian lähtökohdaksi on lopultakin otettava laatu sekä kuluttajien uudet vaatimukset eettisestä, terveellisestä ja ekologisesta ruoasta, Hautala toteaa.
Hallitusohjelmassakin elintarvikealan tuottavuutta ja kilpailukykyä haetaan ympäristön- ja eläinsuojelun korkeasta tasosta. Hallitusohjelmassa on sitouduttu myös toteuttamaan luomualan yhteiset strategialinjaukset, joiden tavoitteena on saada luomu Suomessa kansainvälistä kehitystä vastaavaan nousuun. Heidi Hautala vetää Finfoodin käynnistämää luomustrategiatyötä.
Suomessa luomukulutus on kansainvälisesti poikkeuksellisen mitätöntä. Samalla syömme enimmäkseen tasapaksua, köyhdytettyä teollisuusruokaa. – Elintarvikeketjun kaikkien toimijoiden on ryhdyttävä yhdessä pohtimaan, mitä on tehtävä, jotta kauppojen hyllyille saataisiin houkuttelevia, tuoreita elintarvikkeita sekä myös pienten erikoisvalmistajien kiinnostavia tuotteita.
– Elintarviketeollisuus ei ole juurikaan kyennyt tuomaan markkinoille esimerkiksi valmistuotteita, jotka tyydyttävät terveys- ja laatutietoisen nykykuluttajan vaatimukset, Hautala toteaa.
Kuluttajille oikeus äänestää eettisen eläintenkohtelun puolesta
Virallisesti hyväksytyn tuotantoeläinten hyvinvointistrategian mukaisesti eläinten hyvinvoinnin tulisi olla kuluttajille yhtä tärkeä laatuvaatimus kuin elintarvikkeiden puhtauden. Hautala vaatii, että eläinkunnan tuotteisiin tulee merkitä selkeästi, minkälaisissa eläintenpito-olosuhteissa ne on tuotettu.
– Näin kuluttajalla olisi ostoskäyttäytymisellään mahdollisuus äänestää eettisen eläinten kohtelun puolesta. Valmisteilla oleva luomustrategia toimii hyvänä suunnannäyttäjänä tässäkin. Esimerkiksi lypsylehmille ja hiehoille eläinsuojeluasetuksella annettu ulkoilupakko on usein poikkeusluvilla kierrettävissä, kun taas luomulehmät saavat elää laumoissa ja ulkoilevat enemmän kuin parsiin kahlitut lajitoverinsa.
Tuotantoeläinten kasvatuksessa havaitut puutteet ovat voimakas signaali siitä, että eläinsuojelujärjestöjen jo pitkään ajama eläinsuojeluvaltuutetun virka tulisi mitä pikimmin perustaa.
– Suomeen tarvitaan puolueeton virkahenkilö tarkkailemaan eläinsuojelulain noudattamista ja eläintuotannosta tiedottamista sekä puuttumaan havaittuihin epäkohtiin. Tällä hetkellä eläinsuojeluvalvontaa suorittaa pääsääntöisesti se sama kunnaneläinlääkäri, joka saa palkkansa valvomiltaan tahoilta, Heidi Hautala toteaa.
