Turun Sanomien kolumni 31.05.2002
Bryssel tuntuu näinä päivinä jakautuneen kalastajien ja kalojen ystäviin. Näen asian samoin kuin kalastuksesta vastaava EU-komissaari Franz Fischler: jos ja kun kalat nykymenon jatkuessa katoavat, ei ole kohta kalastajiakaan. [:]
Kuohunta kalastuspolitiikan uudistuksen ympärillä on tuonut pintaan jotain muutakin. Espanjan pääministeri Aznar kuuluu hankkineen espanjalaisen, aivan muista asioista vastaavan komissaarin, Loyola de Palacion avulla potkut komission kalastusosaston pääjohtajalle. Huhuja Suomen hamuaman elintarvikeviraston joutumisesta pelinappulaksi tässä kiistassa ei ole pystytty vahvistamaan, mutta ei kumoamaankaan. Kaiken huippu tietysti olisi, jos puheenjohtaja Prodi olisi ollut altis painostukselle voidessaan samalla sopia Aznarin tuesta elintarvikeviraston sijoittamisesta oman kotimaansa Parmaan.
Jospa tämä kaikki tai edes osa on totta? Epäilykset eivät hälvene, ennen kuin asia selvitetään. Tanskalainen eurokansanedustaja pyysi oikeusasiamies Jacob Södermania tutkimaan, mitä todella tapahtui. Söderman vastasi pyyntöön toteamalla, että ensiksikään hänellä ei ole toimivaltuuksia ryhtyä kuulustelemaan komission jäseniä. (Mitä hän ei sanonut, on, että parlamentti itse asiassa kieltäytyi jokin aika sitten antamasta hänelle sellaisia valtuuksia.) Toiseksi hän totesi, että parlamentti voi perustaa tutkimusvaliokunnan penkomaan asiaa. Niin pitäisi ehdottomasti tehdä, kyse on paljon enemmästä kuin kalastajista ja kaloista.
* * *
Nyt paljastunut on vain jäävuoren huippu. EU:ssa on maan tapa, että pääministeri tarttuu luuriin ja antaa ohjeita ”omalle” komissaarilleen. Välttämättä kyse ei ole mistään käskynjaosta, koska hallituksilla on hyvät mahdollisuudet valituttaa omat luottohenkilönsä komissaareiksi. Kansallisille valtapyrkimyksille keittiön kautta itsensä alistava komissio on kuitenkin erkaantunut kauaksi olemassaolonsa tarkoituksesta, joka on edistää unionin yleistä etua. Yleisen edun määritteleminen on vaikea tehtävä, mutta vähimmillään se edellyttää pidättyvyyttä jäsenmaiden suhteen. Aivan erityisen hankalaa on pitää karsinassaan suuria jäsenmaita, joilla on keinot saada itsensä komission puheenjohtaja tuntemaan asemansa kovin uhatuksi.
Toimin itse muutama vuosi sitten erittäin voimakkaita reaktioita herättäneen polttoaineen laadunparannuksen luotsaajana parlamentissa. Viime viikkojen aikana muistini sopukoista nousi esiin lisää todistusaineistoa tapaus Espanjasta. Espanjan hallitus taivutti komission puheenjohtajan häikäilemättä sille kannalle, että maan tuli saada jatkaa lyijyllisen bensiinin myyntiä jonkin aikaa, vaikka se ei mitenkään täyttänyt direktiivin mahdollistaman poikkeuksen edellytyksiä. Asia lienee sovittu Aznarin ja Prodin kesken Helsingin huippukokouksen käytävillä. Lähetin Prodille tuolloin vihaisen kirjeen ja arvostelin häntä suostumisesta moiseen lehmänkauppaan.
Parhaillaan EU:ssa käsitellään biopolttoaineohjelmaa. Vihreän mielestä tämän kai pitäisi kuulostaa mukavalta. Totuus on, että ehdotus on aivan liian laajamittainen ja edistää enemmän mitä voimaperäisintä maataloutta kuin auttaa alentamaan liikenteen hiilidioksidipäästöjä. Voisin luetella saman tien kymmeniä tehokkaampia tapoja syytää veronmaksajien rahoja kasvihuoneilmiön torjuntaan, mutta säästän lukijani tällä kertaa siltä.
Kiusallista kyllä, Espanjalla on biopolttoaineohjelman käsittelyssä värisuora, joka saa haukkomaan henkeään: miten ne sen tekevät? Ohjelman esitteli espanjalainen liikenne- ja energiakomissaari juuri Espanjan puheenjohtajakauden alkaessa. Parlamentissa asian käsittelystä vastaa espanjalainen edustaja espanjalaisen puheenjohtajan johtamassa valiokunnassa. Vain viimemainittu ei kuulu Espanjan hallituspuolueeseen. Olen ollut helteessä, kun espanjalaiset etanolintuottajat ovat istuneet toimistoni sohvalla useampaan otteeseen kysyen: rouva Hautala, oletteko ehkä jo tullut toisiin ajatuksiin?
Uskon, että vastaavia esimerkkejä löytyy muistakin maista kuin Espanjasta, ehkä sen otteet vain ovat muita sumeilemattomampia. Kyse on kuitenkin laajemmasta asiasta, komission riippumattomuudesta, jonka Espanja puheenjohtajakaudellaan on vakavasti vaarantanut. Olisi tärkeää tutkia tarkoin, mitä jäävuoren huipun alla oikein on. Vesi näyttää kovin sumealta.
HEIDI HAUTALA
