Maailmantalouden perustuslaki

Turun Sanomat 16.02.1998 Elämän varovaisuusperiaate opettaa, että ei kannata laittaa nimeään sellaisen paperin alle, jonka sisältöä ei täysin ole selvittänyt itselleen. Valtioiden kesken tehdään kuitenkin hyvinkin kauaskantoisia sitoumuksia olemattoman riskianalyysin pohjalta. [:] Tähänastisen poliittisen elämäni suurin järkytys oli se kevytmielisyys, jolla muiden muassa Suomi päätti perustaa Maailman kauppajärjestö WTO:n vuoden 1995 alusta. Eduskunta hyväksyi sopimuksen nuijan kopautuksella. Nyttemmin tiedetään, että WTO:sta on tullut maailmankaupan ylin tuomari, joka päättää, saavatko yksittäiset maat pitää yllä poikkeuksellisen tiukkoja ympäristö- tai terveysmääräyksiä. Tieteellinen asiantuntijapaneeli ratkaisee tapaukset suljettujen ovien takana. Kiistat ovat koskeneet EU:n hormonilihan tuontikieltoa sekä oikeutta suosia Karibian maiden pieniä banaanintuottajia Chiquitan kustannuksella, raakaöljyn laatuvaatimuksia ja sen sellaista. Näin on luotu maailmantalouden ensimmäinen vapaus, tavaroiden vapaa liikkuvuus. Toisesta vapaudesta, pääomien maailmanlaajuisesti vapaasta liikkuvuudesta, neuvotellaan parhaillaan 29 kehittyneen teollisuusmaan sekä EU:n kesken. Kyseessä on MAI-sopimus. Valtioiden on kohdeltava tasavertaisesti ulkomaisia ja kotimaisia sijoittajia. Tähän periaatteeseen kytkeytyy kuitenkin niin suuria riskejä, että laaja joukko kansalaisjärjestöjä vaatii neuvottelujen pysäyttämistä tai vähintäänkin aikalisää. Parlamentit ovat eri maissa havahtuneet aivan viime metreillä huomaamaan, että virkamiehet ovat sommittelemassa valtioille kuuluvan päätäntävallan laajaa siirtoa ylikansalliselle tasolle, huomattavassa määrin erittäin vaikutusvaltaisille suuryhtiöille. Siksi sopimuksen arkkitehdit ovat kutsuneet sitä jopa maailmantalouden perustuslaiksi. Ongelmia pelätään aiheutuvan siitä, että valtio yrittäisi säädöksin rajoittaa ulkomaisen sijoittajan toimintaa alueellaan. Sopimus ei ilmeisesti tule koskemaan vain valtioita vaan pahimmillaan myös muita säädöksiä luovia tahoja, kuten Euroopan unionia, Yhdysvaltain osavaltioita – tai suomalaisia kuntia. Onkohan Kuntaliitto kuullut MAI-sopimuksesta? Ei tarvitse olla kovin vainoharhainen keksiäkseen liudan mahdollisia pulmatilanteita. Jos suomalainen Posiva Oy saa rakentaa Suomeen ydinjätteen säilytysluolan, saattaisi vaikkapa saksalainen Preussen Elektra haluta lujalle kallioperällemme, koska senkin on löydettävä jokin ratkaisu Keski-Euroopan ydinjätteelle. Esteenä on kuitenkin Suomen ydinenergialaki. Se rajaa Suomeen rakennettavat ydinjätevarastot suomalaiselle jätteelle. Mutta MAI-sopimuksen oloissa yhtiö saattaisi haastaa Suomen valtion oikeuteen ja vaatia lakia kumottavaksi ja ainakin valtaisia korvauksia, jos siltä evättäisiin lain vaatimukset muutoin täyttävän varaston rakennuslupa. Suomi kuuluu jättäneen ydinenergiaa koskevan varauksen sopimukseen, mutta mahtaako sillä olla mitään merkitystä? Euroopan unioni puolestaan ilmeisesti tavoittelee varaumaa, jonka mukaan EU:n kaltaisten valtioiden yhteenliittymien sallittaisiin suosia omiaan. Ranskassa on kauhistuttu esimerkiksi ajatusta, että audiovisuaalisen kulttuurin tukiohjelmat tulisi avata EU:n ulkopuolisille (lue: Hollywoodille). Laajemmin vaakalaudalla saattaa olla suuri osa kaikesta julkisesta tuesta, myös aluepolitiikan nimissä jaettavasta. Entä julkisen liikenteen lakko MAI-maailmassa? Ruotsalainen Swebus saattaisi hyvinkin hämmästyä siitä, että kilpailun hävinnyt liikennelaitos yrittäisi suosia omia työntekijöitään, ainakin mikäli työvoima liikkuisi tulevaisuudessa niin vapaasti, että ihmiset todella hakeutuisivat työhön maasta toiseen sankemmin joukoin. Eikö siinä olisi silloin kansallisen syrjinnän makua? Poliitikot ovat jättäneet näinkin mittavan hankkeen virkatyöksi. Tämä on kerrassaan anteeksiantamatonta. 2000-luvun pulma on: kuinka pelastaa takaisin edes osa niistä demokraattisista vaikutusmahdollisuuksista, jotka on jo luovutettu talouden toimijoille? Kansallisia rajoja ei kuitenkaan kannata haikailla takaisin. Tarvitaan maailmanlaajuisia pelisääntöjä, jotka takaavat, etteivät pääomien ja tavaroiden vapaa liikkuminen syrjäytä kaikkea inhimillisesti arvokasta, ympäristön, terveyden ja työvoiman suojelua. Mutta millä areenalla ne pelisäännöt synnytetään?

Facebook
Twitter
WhatsApp