Maailmankauppa järjestykseen

Hormonilihakiista EU:n ja WTO:n välillä on havainnollistanut tehokkaasti uutta maailmanlaajuista oikeusjärjestystä. Tämän järjestyksen myötä on luovutettu ylikansallisille voimille enemmän Suomen valtiollista itsemääräämisoikeutta kuin Euroopan unionille konsanaan. Maailmankauppajärjestö WTO:n peruskivi muurattiin melko vaatimattomin menoin 1. tammikuuta vuonna 1995, samana päivänä jolloin EU-vastustajat sirottelivat tuhkaa päälleen. [:] Neljässä vuodessa on vähitellen selvinnyt, kuka kaapin paikan määrää, kun halutaan suojella ihmisten terveyttä, työntekijöiden oikeuksia, ympäristöä tai eläinten hyvinvointia. WTO:n Genevessä sijaitseva päämaja ei ole fyysisesti Brysseliä kauempana, mutta siellä onkin päällepäsmärinä yhä etäämmälle eurooppalaisista arvoista ajautuva Washington. Euroopan unioni on puolustanut hormonilihakiistassa älykkäästi ja linjakkaasti ihmisten oikeutta välttyä mahdollisilta terveyshaitoilta, joita tehotuotannossa käytettävät kasvuhormonit saavat aiheuttaa ihmisille.

Turkulaisten on muuten syytä olla ylpeä oikeustaistelua johtavan Allan Rosasin työstä komissiossa. Komissio hankki tärkeän voiton puristaessaan WTO:n riitojenratkaisuelimeltä päätöksen, jonka mukaan vähänkin varteenotettava tieteellinen viite terveyshaitasta riittää. EU on ehtinyt julkistaa ensimmäiset tutkimuksensa, jotka osoittavat erään kasvuhormoneista lisäävät syöpäriskiä. Tulossa on vielä viitisentoista muuta tutkimusta. Maailman kauppajärjestön perusrakenteet on betonoitu niin tiiviiksi, että sääntöjen muuttaminen on yhtä vaikeaa kuin kamelin saaminen neulansilmän läpi. Siksi jokainen oikeustapaus sen riitojenratkaisuelimessä on ainutlaatuinen mahdollisuus muuttaa sääntöjen erittäin turhan ahdasta tulkintaa sellaiseksi, että voidaan puolustaa inhimillisesti arvokkaita tavoitteita. Yhdysvallat on langettanut niskuroiville EU-maille taitavasti valikoituja rangaistustulleja. Niiden yhteinen arvo on vain mitätön osa EU:n ja Yhdysvaltain kaupasta, joten nyt kannattaa malttaa, ettei vuosien perustavanlaatuinen työ valu hukkaan. Ikävä kyllä kauppaministeri toisensa jälkeen on kaikessa hiljaisuudessa lähettänyt diplomaattinsa hattu kourassa Washingtoniin, jotta juuri asianomainen maa vapautettaisiin rangaistustulleista. Hintalapun voi jokainen arvata ihan itse.

Myöntyväisyyslinjan edustajat valmistelevat perääntymistä. Suomen ulkomaankauppaministeri Kimmo Sasin pelätään kulisseissa hääräilevien virkamiestensä johdattelemana liittyneen heihin. Kuluttajan valinnan vapauden säilymiseksi ei riitä pakkausmerkintä. Aikamoinen ironia piilee nimittäin siinä, että EU:n tutkimusten mukaan Yhdysvaltain omista kylmätiskeistä kerätyt näytteet sisälsivät sallittua enemmän hormoneja. Kukapa haluaisi purkaa tuontikiellon, jos aineiden käyttöä ei osata valvoa edes lähtömaassa! Asiaa tuntevat tahot ovat korostaneet, että kauppapoliitikkojen pitäisi nyt pitää näppinsä irti asiasta, joka olennaisilta osin on terveyspolitiikkaa. Nyt päätetään siitä, onko valtioilla tai EU:lla tulevaisuudessa oikeus puolustaa kansalaistensa terveyttä, vaikka tuo vaatisikin kansainvälisen kaupan rajoittamista. Suomen EU-puheenjohtajakaudella valmistellaan seuraavaa maailmankaupan neuvottelukierrosta, joka alkaa vuonna 2000. Kierroksella on nostettava voimakkaasti esiin ne seikat, jotka WTO nyt tuomitsee tylysti kaupan esteiksi. Yksi näistä on oikeus tuotteen tuotantotavasta kertoviin pakkausmerkintöihin. Pelkät pakkausmerkinnät voivat toimia esimerkiksi pyrittäessä irti häkkikanaloista niin Suomessa kuin muuallakin EU:ssa. Kuluttajat ovat valmiita maksamaan hiukan enemmän eettisesti tuotetuista kananmunista, mutta välttyäkseen halpatuontimunista on saatava asianmukainen tieto tuotantotavasta.

Eurooppalaiset kansalaisjärjestöt eivät aio tällä kertaa jättää maailmankauppaneuvotteluja hallitusten harteille. Ne ovat toivoneet, että puheenjohtajamaa Suomi avoimen hallinnon maana ottaa kansalaisyhteiskunnan aidosti mukaan. Uskon, että ulkoministeriössä on opittu jotain kansainvälisen investointisopimuksen, MAI:n kariutumisesta kansalaiskeskustelun puutteeseen. Näissä neuvotteluissa muodostetaan maailmanlaajuista perustuslakia. Onhan demokratialle aika vieras ajatus, että siinä ei olisi kansalaisille sijaa.

Turun Sanomien kolumni 28.05.1999

Facebook
Twitter
WhatsApp