Kansainvälinen tutkivien journalistien ryhmä paljasti Luxembourgin roolin monikansallisten yritysten laajamittaisessa veronkierrossa. “Luxleaks” tuo ilmi EU-maiden välisen verosodan, jonka voittajia ovat varakkaat yksityishenkilöt ja menestyvät suuryritykset, ja jonka häviäjinä ovat tavalliset kansalaiset.
Luxemburg veroparatiisina ei ole uutinen sinänsä. Alankomaiden ja Irlannin ohella Luxemburg on suurten tilintarkastusyhteisöjen ohjeistuksella rakentanut Euroopassa ja sen ulkopuolella valtavan koneiston, jonka tarkoituksena on auttaa suuryrityksiä välttymään verojen maksulta.
Olennaista paljastuksissa on se, että Luxemburgin verosuunnittelumallin arkkitehti on tuore Euroopan komission puheenjohtaja. Jean-Claude Junckerin päätä vaaditaan vadille, mutta huomio ei saisi keskittyä vain yhteen tekijään. Tällöin on vaarana, että ongelman ydin, euroopanlaajuinen veronkierto, jää ratkaisematta.
Ainoa, mitä Juncker voi nyt tehdä, on käyttää asemaansa komission puheenjohtaja muuttaakseen EU:n verotusta.
Siihen löytyy kolme keinoa:
Ensimmäiseksi on huolehdittava, että olemassa olevaa lainsäädäntöä noudatetaan. Komissio on jo käynnistänyt tutkimuksen Irlannin, Luxemburgin, Alankomaiden ja Gibraltarin yrityksille myöntämistä veropäätöksistä, joita epäillään sääntöjenvastaisiksi valtiontuiksi. Tutkimus on laajennettava kaikkiin jäsenvaltioihin, joita epäillään vastaavista toimista. Sen tulee ulottua myös kaikkiin olemassa oleviin verojärjestelmiin. EU:n uuden kilpailuasioista vastaavan komissaarin Margarethe Vestagerin on varmistettava, että laittomiin valtiontukiin puututaan kovalla kädellä.
Toiseksi, verotuksen avoimuutta on lisättävä. Sillä ei estetä veropetoksia tai -kiertoa itsessään, mutta avoimuus lisää painetta tahoihin, jotka osallistuvat petoksiin.
Maakohtaista talousraportointia tulee laajentaa koskemaan pankkien lisäksi ylikansallisia yrityksiä siten, että liikevaihdon ja maksettujen verojen ero ilmenee. Julkinen rekisteri paljastaisi epämääräiset omistuskuviot. Viranomaisten yritysveropäätösten tulisi olla myös julkisia. Se rajoittaisi kyseenalaisten päätösten myöntämistä. Olemassa olevaa EU-lainsäädäntöä, rahanpesu- ja tilinpäätösdirektiiviä, tulee muuttaa.
Kolmantena, EU-maiden välisestä verokilpailusta olisi siirryttävä yhteistyöhön. EU:n tulisi luoda yhteinen veropohja, jonka mukaan määriteltäisiin yhdenmukainen tuottotaso jäsenmaissa. Tähän asti hallitukset ovat estäneet ehdotuksen käsittelyn.
Jäsenmaiden toimettomuus veronkierron korjaamiseksi ei ole kuitenkaan enää hyväksyttävää. Halukkaiden jäsenmaiden on voitava edistää verotuksen yhdenmukaistamista viipymättä.
Suomen hallituksella on erinomainen veronkierron toimintaohjelma, joka perustettiin aloitteestani ja hyväksyttiin viime vuonna. Se toimisi hyvänä mallina myös muille EU-maille siihen, miten yksittäiset jäsenet voivat estää veronkiertoa unionin sisällä ja kansainvälisesti OECD:ssä ja YK:ssa.
Euroopan parlamentti voi perustaa valiokunnan tutkimaan kaikkien EU-maiden veronkiertojärjestelmiä ja vaatia komissiota tekemään asiasta lainsäädäntöaloite.
EU-maiden kassassa jää puuttumaan vuosittain yhteensä noin tuhat miljardia euroa verotuloja. Talouskurin keskellä tätä on mahdotonta hyväksyä.
Kyse on viime kädessä EU:n uskottavuudesta ja sen kyvystä puolustaa kansalaistensa etua. Odotamme Junckerilta toimia.
Julkaistu Vihreässä blogissa 18.11.2014
