Suomessa on valtava määrä virkistyskalastajia. Heitä voi pitää suurina ympäristön ystävinä, koska harrastuksestahan ei tule mitään, ellei kalakantoja suojella ja elleivät vesistöt ole puhtaita. Onkin outoa, että virkistyskalastajien maassa kalastusasiat ovat vuosikymmenestä toiseen maa- ja metsätalousministeriön tontilla, kun ne kaiken järjen mukaan olisi jo kauan aikaa sitten pitänyt siirtää ympäristöministeriölle. [:] Jaloimmat kalastuskokemukset liittyvät luonnonloheen, joka nousee pohjoisen jokiin ja jonka perässä etelästä ja paljon kauempaakin tulevat matkailijat ovat valmiit seuraamaan. Moni perhokalastaja on jäänyt luonnon koukkuun seuratessaan lohen nousua vastavirtaan. Vain luonnon omat äänet ympärillään, kalastaja kokee ainutlaatuisen yhteisyyden ihmisen ja luonnon välillä. Lohen loikka veden yllä ja sujuva sukellus takaisin solisevaan koskeen – monelle tämä näkymä symboloi vapautta kauneimmillaan. Ellei luonnonlohen matkaa sitten pysäytetä etelämpänä tai kun se on pääsemäisellään jokeen. Muun muassa Tornionjokeen nousevan Itämeren luonnonlohi on Euroopan unionin uhanalaisten lajien luettelossa. Luonnonlohen säilymistä uhkaavat tarttuvat taudit, liiallinen avomerikalastus ja geneettisen perimän heikentyminen. 1990-luvun alkupuolella villilohen poikasista menehtyi jopa yli 90 prosenttia joissakin Tornionjoen jokiosuuksissa tapaavaan M74-tautiin. Vuoden 1996 tiukat kalastussäännökset (kolme kuukautta maalis-, huhti- ja toukokuu rauhoitettiin kokonaan merikalastukselta) auttoivat nostamaan poikastuotantoa, mutta viime kesänä tilanne romahti taas lähes 90-luvun puolivälin tasolle. Tornionjoen poikastuotanto on todennäköisesti lähivuodet hyvin heikkoa, koska kalastusrajoituksia on purettu. Itämeren lohen säilyminen on tärkeää kaikille Itämeren maille, mutta erityisen tärkeää se on Suomelle ja Ruotsille. Läntisessä naapurissa asia onkin otettu vakavammin. Merkittävä käänne Itämeren luonnonlohen kohtalossa saattaa syntyä, jos Ruotsin hallitus päättäisi ottaa Tornionjoen mukaan Euroopan unionin Natura 2000 -verkostoon. Päätös vaikuttaisi Tornionjoen suojeluun Suomesssa epäsuorasti. Suuria hankkeita kuten voimaloita voisi rakentaa vain siinä tapauksessa, että ne eivät heikentäisi joen luonnonarvoja. Tornionjoen sisällyttäminen Natura-verkostoon merkitsisi myös mahdollisuutta saada EU-rahoitusta alueelliseen kehittämiseen. Jokea olisi tarkasteltava kokonaisvaltaisena vesiluontona. Luonnonlohi voisi saada ansaitsemansa aseman, ja kalastusrajoitusten tarpeellisuus jouduttaisiin myöntämään. On ollut ilahduttavaa nähdä, miten Lapissa matkailun parissa työskentelevät ihmiset ovat vähitellen lakanneet pitämästä ympäristönsuojelijoita vihollisenaan. Suomessa harvalukuisten ammattikalastajien edut tuntuvat ohjaavan lohipolitiikkaa. Ristiriita on aito, eikä se ratkea kumartamalla kumpaankin suuntaan, niin mukavaa kuin se olisikin. Suomen maa- ja metsätalousministeriön ja Suomen EU-edustuston virkamiehiä tuntuu olevan mahdoton saada tajuamaan, miten merkittävä menetys villilohen kannan katoaminen olisi. Yksi laji kuolisi sukupuuttoon. Samalla häviäisi yksi Lapin vetovoimaisimmista houkutuskeinoista. Vastaavaa löytyy Euroopasta Suomen ja Ruotsin ohella vain Englannin kanaalin tuolta puolen, lähinnä Skotlannista. Tällaisesta valtista on syytä pitää kiinni.
Turun Sanomien kolumni 31.03.2000
