Saksassa on pitkä perinne marssia pääsiäisenä rauhan puolesta. Marssihalu on vuosien mittaan hiipunut, mutta Brandenburgin osavaltiossa 100 kilometriä Berliinistä luoteeseen kokoontui yhä suuri joukko ihmisiä osoittamaan mieltään. Sadannen kerran sitten vuoden 1992!

 

Liittovaltion puolustussuunnitelma tekisi 140 neliökilometrin kokoisesta nummesta Saksan ja sen NATO-liittolaisten pommikoneiden harjoituskentän, joka häiritsisi rauhaa sadan kilometrin säteellä. Ennen Saksan yhdistymistä hiekkaisella nummella harjoittelivat venäläiset joukot. 

 

Freie Heide (“vapaa nummi”) kokoaa väkeä rauhanaktiiveista ja maanviljelijöistä pappeihin ja kahden osavaltion pääministereihin. Meitä oli tällä kertaa paikalla toistakymmentä tuhatta mielenosoittajaa. Lähestyessämme puheidenpitoaukeaa nummi kaikasi J.S. Bachin Brandenburgilaiskonserttoa. Sain nopeasti silmiini rakkaan entisen kollegani europarlamentista, Elisabeth Schroedterin. Hän selosti joukoille EU-komissiosta puristamaansa kantaa, että alueen uhanalaisen eläimistöä ei saa vaarantaa. Muun muassa merikotka kuuluu direktiivein suojeltuihin lajeihin. 

 

Mieleeni tuli sitkeä kamppailu kaukana pohjoisessa Vuotoksen allasta vastaan. Brandenburgissakin ihmisiä kiusataan vuosikymmeniä ja hankkeen varjo estää alueen kehityksen. Köyhällä mutta kauniilla alueella järvien tuntumassa on kehittynyt vuodesta 1990 jälkeen uutta matkailua, jota pommikoneet uhkaavat.

 

Kahden osavaltion ja laajan alueen väestön vastustuksesta ja oikeusprosesseista huolimatta puolustusministeriö ajaa hanketta eteenpäin. Kriitikot sanovat, että puhtaasti sotilaallisestikin hanke on järjetön: mm. Irakissa käytetään etäältä ammuttavia tarkkuusaseita.

 

Pommikoneet tekisivät jopa 6800 matalalentoa vuodessa alueen yli. Beluga, A 340, Ariane 5, Tornado, Eurofighter ynnä muut uudet siivekkäät panisivat lintukirjan kokonaan uusiksi.  

 

Berliiniläiset vihreät tuttavat tarjosivat meille kahvia ja kotona leivottua kakkua. Yksi kannatteli puhkikulunutta historiallista lippua, jossa oli DDR:n rauhanliikkeen tunnus “Schwerter zu Pflugscharen” (“Miekat auroiksi”). Joukkoon liittyi tunnettu vihreä kansanedustaja, asianajaja Christian Ströbele Berliinin Kreuzbergistä. Hän sai selvittää mahdollisuuksia, jotka nummen vapauden puolustajilla vielä on käytettävissään.

 

Jossakin EU:n ja NATO:n nopean toiminnat joukot harjoittelevat sotaa, tuhoavat ympäristöä ja rasittavat siviilejä. Olisi muuten ihme, jos NATO-kenraaleja ei kiinnostaisi Suomi, harvaan asuttu maa. Meillähän ei juuri osoiteta mieltäkään. Mihinkähän Kauhavan ilmasotakoulun puolalaisten NATO-lentäjien koulutus vielä johtaakaan, mietiskelin kun erkaannuimme joukosta. Tyytyväisinä siihen, että periksi ei anneta ainakaan täällä.