Lokakuussa CNN paljasti sen, mikä oli jo monen organisaation tiedossa: Libyassa käydään orjakauppaa siirtolaisilla. Muualta tulleet ihmiset, jotka ovat jättäneet kotimaansa, päätyvätkin pidätyskeskuksiin ja kauppatavaraksi.

Etenkin nuorten miesten elämä monessa Afrikan maassa on vailla toivoa. Keskustelin tilanteesta EU-Afrikka-huippukokouksen yhteydessä Abidjanissa paikallisten nuorten miesten kanssa: heille oli valtavan tärkeää saada kertoa tarinansa – ja huomata, että heitä kuunnellaan.

Parempaa ei ole luvassa, eikä työpaikkoja riitä. Turvallisuustilanne on epävakaa, eikä yksittäisillä kansalaisilla ole ääntä yhteiskunnassa. Moni suuntaa toivonsa Eurooppaan. Keskeinen reitti kulkee edelleen Libyan kautta, jonka poliittinen sekasorto on luonut ihmissalakuljetukselle otolliset olosuhteet.

Sen sijaan, että EU puuttuisi ihmisoikeusrikkomuksiin, se tukee toimintaa – välittämättä humanitäärisistä seurauksista. Meren toiselle puolelle pyrkiviä siirtolaisia on vangittu pidätyskeskuksiin, joissa on karut oltavat: monet ovat raportoineet raiskauksista, pahoinpitelyistä ja nälkiintymisestä.

Libyan tilanne on monella lailla haastava: meren yli pyrkii kymmeniätuhansia ihmisiä kuukaudessa. Euroopasta on tullut monelle maailman vaarallisin kohde.