Libya: totuuden hetki

Tänään sisä- ja oikeusasioiden valiokunnassa keskusteltiin, välillä jopa huutaen, Välimeren maahanmuutto- ja turvapaikkatilanteesta. Frontexin pääjohtaja Ilkka Laitinen esitteli Frontexin operaatio Hermestä. [:]Ulkosuhdehallinnon pääjohtaja Pierre Vimont totesi, ettei Libyan Tunisian ja Egyptin rajoilla ole näkynyt muiden Afrikan maiden kansalaisia, joita Libyassa on suuressa määrin. Ilmeisesti he ovat pyrkineet ennemmin takaisin etelään.

On EU:lle häpeäksi, että se kumppani, jonka oli tarkoitus “siivota” Välimeri maahanmuuttajista nyt tappaa omia kansalaisiaan. EU ja Libya solmivat lokakuussa 2010 sopimuksen siirtolaisuuden kontrolloimisesta. Myös Italialla on Libyan kanssa sopimus, jonka perusteella se on käännyttänyt ihmisiä kansainvälisiltä vesiltä takaisin Libyaan. Nämä sopimukset lienevät ainakin väliaikaisesti jäädytetty. Mutta miten suojellaan nyt niitä ihmisiä, jotka olemme jo lähettäneet takaisin?

Parhaillaan EU:ssa keskustellaan takaisinottosopimusten tulevaisuudesta. Olen useaan kertaan vaatinut, että koko EU:n takaisinottopolitiikka on arvioitava uudestaan. Takaisinottosopimuksia ei tule tehdä maiden kanssa, jotka polkevat perusoikeuksia.

Välillä tuntuu siltä, että EU:n asenne Välimeren tilanteeseen on väärä: ihan kuin Frontexin avulla haluttaisiin vain pitää muista maista tulijat poissa. Sen sijaan on tarjottava vahvaa humanitaarista apua ja saada YK:n pakolaisjärjestö palaamaan Libyaan. Ihmisiä ei saa tietenkään palauttaa Libyaan ennen kuin on tutkittu, ovatko he kansainvälisen suojelun tarpeessa. Eihän EU:ssa suhtauduttu Itä-Euroopan vallankumouksiinkaan turvallisuusuhkana.

Laitinen onneksi kuitenkin korosti, että Frontexin rooli ei ole estää suojelun tarpeessa olevien tulemista ja että Frontex on vain osa ratkaisua. Hän myös muistutti, että nyt pitää välttää ylireagointia

Komissaari Malmström totesi, että tässä tilanteessa olisi hienoa, mikäli EU:lla olisi jo uusi turvapaikkajärjestelmä. Neuvoston pitääkin lopettaa hidastelu tässä hankkeessa.

Facebook
Twitter
WhatsApp