///Vihreä Lanka
On vaikeaa kuvitella elämää ilman langatonta viestintää. Kommunikaattori hallitsee suhdettani ulkomaailmaan, ja istun mielelläni kannettavani kanssa internet-kahvilassa, jossa yksi puhuu Skypeen, toinen surffaa netissä ja kolmas laatii tutkielmaansa. Silti minusta on alkanut tuntua epämiellyttävältä olla mukana ihmiskokeessa, jossa testataan ionisoimattoman sähkömagneettisen säteilyn pitkäaikaisvaikutuksia. Ja kuitenkin olen koukussa, kuten melkein kaikki muutkin. Olen koettanut soveltaa henkilökohtaista varovaisuusperiaatetta vuosikausia. Lopetan kännykkäpuhelut hyvinkin äkisti, käytän hands-freetä ja suosin tekstiviestejä.[:]
Säteilyturvakeskuksessa työskentelevä Dariusz Leszczynski julkaisi helmikuussa tutkimuksen, joka vahvistaa ensimmäisen kerran, että ihmisen iho tunnistaa kännykkäsäteilyn. Tutkimus on saanut paljon huomiota maailmalla. Kyse ei ole jo aikaisemmin tunnetusta lämpövaikutuksesta, vaan solujen proteiineissa tapahtuu oikeasti muutoksia. On ennenaikaista sanoa, että vaikutukset olisivat terveydelle haitallisia, koska asia vaatii jatkotutkimuksia. On tärkeää varmistaa niiden rahoitus, joka eräiden tietojen mukaan on vaakalaudalla. Varovaisuusperiaate tarkoittaa sitä, että jos on vähänkin varteenotettavia tieteellisiä perusteita epäillä terveys- tai ympäristöhaittoja, kyseisiä toimintoja rajoitetaan. Kun EU:ssa säädettiin 1990-luvun lopulla suosituksia sähkömagneettisen säteilyn
raja-arvoiksi, Suomi vastusti varovaisuusperiaatteen kirjaamista säädökseen. Teollisuuden vaikutus Suomen kantaan oli ilmiselvä. Kaikki yritykset saada aiheesta kunnollista poliittista keskustelua on aina torjuttu hysteriana.
Mutta sitä en ymmärrä, että Nokia-maassa vihreätkin näyttävät pitävän säteilypelkoa huuhaana, joka vaatii lähinnä psykiatrista hoitoa. Muissa maissa vihreät ovat ajaneet aktiivisesti rajoituksia tukiasemien sijoittamiseen koulujen ja päiväkotien lähelle, vaatineet niistä julkisia rekistereitä ja olleet tiukentamassa raja-arvoja. Ruotsissa, Sveitsissä ja Italiassa säätely onkin Suomea tiukempaa.
Saksassa ja Englannissa tukiasemista pidetään rekisteriä. Viimeksi huhtikuussa Venäjän säteilysuojeluviranomaiset vertasivat kännykkäsäteilyn lapsille aiheuttamia riskejä alkoholin nuorille
aivoille tuottamiin haittoihin ja esittivät suojatoimia niitä vastaan. Langattomia verkkoja rakennetaan työpaikoille, kouluihin ja jopa leikkipuistoihin hurjaa vauhtia ilman, että kansalaisille on annettu minkäänlaisia mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon. Äskettäin Suomessa tehty päätös syrjäseutujen lankapuhelimien korvaamisesta langattomilla on tehty sillä oletuksella, että riskejä ei ole. Entä jos jatkotutkimuksissa paljastuu, että kännykkäsäteily onkin terveydelle haitallista? Kuinka eettinen tuo päätös oli?
