///Turun Sanomat
Syksyn EU-keskustelusta on tulossa kuuma. Saksan ulkoministeri Joschka Fischerin puheet on Suomessa koettu sopimattomaksi varoitukseksi siitä, ettei pienen maamme pidä luulla liikoja Roomassa lokakuun alussa alkavasta hallitusten välisestä konferenssista. Muun muassa vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes on käyttänyt runsaasti mielikuvitustaan liittäessään Fischerin vierailun Suomen sodanaikaiseen veljeilyyn Saksan kanssa. Siimes epäilee, että tämän “sotakoalition” varjolla Suomi yrittää nyt tuupata puhemies Paavo Lipposta johonkin EU:n huippuvirkaan. En usko, että tällaisesta assosiointitekniikasta on etua Suomelle tämän syksyn neuvotteluissa.[:]
Joschka Fischer lienee oikeassa siinä, että EU:n laatikkoleikki eli toimielinkysymykset asettuivat tulevaisuuskonventissa kompromissiksi, “jonka kanssa kaikki voivat elää mutta johon kukaan ei ole tyytyväinen”. Näinhän Fischer luonnehti hyvää kompromissia ylipäätään. Suomea hiertänyttä EU:n presidenttiä ei voi enää taikoa pois. Aina voidaan kuitenkin yrittää sitä, ettei presidentistä muodostu unionin pesään käenpoikaa, joka kasvattaa valtaansa kuin huomaamatta. Parasta olisi pyrkiä luomaan tie siihen, että ennemmin tai myöhemmin komission puheenjohtaja johtaa puhetta myös jäsenmaiden Eurooppa-neuvostossa.
Muilta osin on valikoitava tarkkaan ne asiat, jotka vielä halutaan muuttaa. Viron EU-jäsenyyden myötä on kohtalokasta, jos unionissa ei jatkossakaan kyettäisi saamaan aikaan määräenemmistöllä päätöksiä veroista, jotka vaikuttavat yritysten sijoittumiseen tai vaikkapa alkoholin ja tupakan hintaan. Tämän puolesta kannattaa vielä taistella. Nykyinen tilanne, jossa yksikin jäsenmaa voi estää päätöksenteon, on yhden valuutan oloissa niin pahasti vinossa, että sokea Reettakin sen näkee.
Hyvinvointipalvelut ovat joutumassa kansainvälisen kilpailutuksen alaisiksi, jos konventin ehdotus toteutuu. Kokoomuksessa on ollut vähiten halua rajoittaa vapaata kilpailua koulutuksessa ja terveydenhoidossa, mutta samaan aikaan puoluetta jonkin verran lähellä oleva opettajien ammattijärjestö on huolissaan siitä, mitä tapahtuisi suomalaiselle koulutukselle täysin avoimessa kansainvälisessä kilpailussa. Perhepäivähoitajia hoitoyrittäjiksi kannustavat tahot eivät myöskään ole varmoja, että tarjouskilpailu näiden ja kansainvälisen hoitopalveluyrityksen olisi tasavertainen. Kun nyt uumoillaan, että eduskunnassa kauniiksi käytännöksi muodostunut tapa hakea laajaa yksimielisyyttä puolueiden kesken olisi rakoilemassa, on juuri tässä tarkan harkinnan paikka. Toivottavasti näiden palvelujen suurtuottajat ja -tilaajat eli kunnat teettävät mahdollisimman nopeasti realistisen arvion siitä, mitä tapahtuu, kun joukkoliikenteestä ja ateriapalveluista tuttu kilpailutus siirtyy vanhustenhoitoon ja koulutukseen. Hallitus ei ole toistaiseksi antanut vakuuttavaa vastausta huolestuneisiin kysymyksiin. Asia on niin tärkeä, että sen taakse kannattaa yrittää saada muutkin EU-maat.
Pidän erittäin perusteltuna sitä, että kansalaiset pääsevät mukaan päättämään EU:n tulevasta perustuslaista. Syynä ei ole mikään yksittäinen kysymys, jossa hallitusta voitaisiin uhkailla kansan vastustuksella. Sen sijaan on tarpeen saada aikaan laaja kansalaiskeskustelu ja kollektiivinen opintopiiri, ollaanhan kauaskantoisten ja totta vie monimutkaisten asioiden äärellä. On varmistuttava siitä, että mahdollisimman moni ymmärtää valintojen vaikutukset, eikä tällaiseen prosessiin ole parempaa tapaa kuin kansanäänestys. Lukuisat kansalaisjärjestöt ovat jo ehtineet vaatia sitä Suomessakin. Euroopassa liikkuukin tällä hetkellä vahva kansalaisdemokratian aave. Lähes varmasti voidaan jo nyt sanoa, että vastaava kansanäänestys tullaan järjestämään Tanskassa, Irlannissa, Portugalissa, Espanjassa ja Luxemburgissa. Todennäköistä on, että joukkoon liittyvät myös Ranska, Italia, Latvia ja Liettua. Jokaisessa nykyisessä ja tulevassa EU-maassa keskustellaan asiasta.
On tarjoutumassa ainutlaatuinen mahdollisuus yhdistää kansanäänestys ensi kesäkuun EU-vaaleihin. Saataisiin aikaan kunkin maan omaan todellisuuteen ankkuroituva mutta samalla Euroopan laajuinen kansalaiskeskustelu. Lupaan, että äänestysprosentti nousee, jos ihmiset voivat samalla ottaa kantaa myös unionin perustuslain kaltaiseen suureen asiakysymykseen. Onneksi pääministeri Matti Vanhanen, jonka tiedetään suhtautuvan kansanäänestykseen melko myönteisesti, ei ole sulkenut tätä mahdollisuutta kokonaan pois.
HEIDI HAUTALA
