Suuren valiokunnan opintomatka Kiinan itärannikolle päättyi tänne Hongkongiin. Hyvästelin illan suussa kotiin suuntaavan retkikuntamme ja lähdin Stratovariuksen konserttiin, joka päätti yhtyeen maailmankiertueen. Muutama sata hongkongilaista nuorta oli saapunut kuulemaan suomalaista heavyä. Me kaikki osoitimme pitävämme kovasti kuulemastamme. Lauloimme joukolla mukana loppua kohden yhä melodisemman musiikin mukana. Kiitos, Stratovarius!

Lukuisten virallisten tapaamisten ohella matkalla kiinnostavinta on ollut tutustuminen suomalaisyrityksiin. Monet hyödyntävät halpaa työvoimaa, mutta mitä korkeamman jalostusasteen tuotteista on kyse, sitä enemmän Kiinassa ollaan silmissä kasvavien markkinoiden takia. Vaasalainen Vacon esimerkiksi tuottaa sähköä rutkasti säästäviä taajuusmuuttajia mitä moninaisimpiin laitteisiin. Kone tekee yhä “vihreämpiä” hissejä.

Menemättä yksityiskohtiin on sanottava, että halpaa työvoimaa hyödyntävissä suomalaisyrityksissä työläisten kohtelu vaikuttaa nopean tutustumisen perusteella paljonkin paremmalta kuin keskimääräisessä kiinalaisessa yrityksessä, joiden olot perustuvat kylläkin toisen käden tietoon.

Yksinkertainen mutta siisti majoitus ja ruoka tulee yrityksen puolesta, ja jotkut suomalaiset johtajat korostivat syövänsä samaa lounasruokaa työläisten kanssa. Virkistysretkiä tehdään. Tehdashallit olivat lämpimiä, ja kesällä niissä on ilmastointi. Näin ei aina ole Kiinassa, kuulimme suomalaisessa Eforessa. (Mautonta sen sijaan oli, että erään toisen yrityksen johtoportaan edustussaunan pukuhuoneen seinällä oli arabialaisvaikutteisia painokuvia alastomista naisista. Ne olivat kuulemma rakennuttajan lahja, mutta kyllä ne kertoivat kyvyttömyydestä ymmärtää kiinalaista kulttuuria.)

Luen, että kahdeksalla prosentilla kiinalaisyrityksistä on työläisilleen yli kolmen kuukauden palkat maksamatta, eivätkä siirtotyöläiset saa aina palkkaansa ollenkaan.

Samaan aikaan Kiinan kommunistinen puolue haluaa 3000 marxilais-leniniläisen teoreetikon tuottavan 150 alan uutta oppikirjaa! Optimistisin tulkinta on, että Peking on toden teolla herännyt kasvaviin luokkaeroihin tässä viralliseen harmoniaan pyrkivässä “keskustan valtakunnassa”. Tämä maa jos mikä tarvitsee ay-liikettä, mutta se taas edellyttää järjestäytymisoikeutta. Kuten jo kirjoitin edellisellä kerralla, kaikenlaiset kahakat ovat lisääntymään päin.

Hätkähdyttävintä oli, että suomalainen työnantaja ei aina tiedä, osaako työntekijä lukea ja kirjoittaa. Elektroniikan kokoamisohjeet kun voi antaaa kuvina. Emme käyneet Kemijärven pölyt jaloistaan karistaneen Salcompin tehtaalla, mutta se ajatus kyllä vahvistuu, että Suomen selviytymisstrategian täytyy perustua hyvin, hyvin laajaan ja korkeaan osaamiseen sekä lisäarvon tuottamiseen. Mutta varoitus: Shanghaissa ja Hongkongissa panostetaan jo huippututkimukseen valtavissa tiedepuistoissa. Mielenkiintoista oli oppia, että Kuopion yliopisto auttaa sovittamaan perinteistä kiinalaista lääketiedettä länsimaisiin kliinisiin vaatimuksiin. Sen tehoa kukaan ei epäile!

Ilmassa on todella suuren juhlan tuntua, sillä kiinalainen uusi vuosi alkaa sunnuntaina. Se on koiran vuosi. Siitä sekä Hongkongin ihmeistä lisää myöhemmin.