///Turun Sanomat – Kulttuuri

Suomen kirjailijaliiton edellinen puheenjohtaja Jarkko Laine opponoi puheenvuorossaan (TS 9.5.) Turun Sanomissa julkaistua kolumniani, jossa kummastelen opetusministeriössä yli kymmenen vuotta jatkunutta väärinkäsitystä kirjojen tekijöiden oikeuksista lainauskorvauksiin. Kirjailijaliitonkin olisi kannattanut “melskata keskeneräisellä asialla” eikä vain luottaa opetusministeriöön, joka näihin päiviin asti väitti harkinnanvaraisen kirjastoapurahajärjestelmän olevan se, mikä direktiivin mukaan velvoittaa maksamaan tekijänoikeuskorvausta kirjojen lainaamisesta yleisistä kirjastoista.[:]

Laineen mukaan olisin ollut EU-parlamentin jäsenenä osasyyllisenä säätämässä lainaus- ja vuokrausdirektiiviä, jonka nojalla komissio ahdistelee Suomea kirjallisuuden laiminlyödyistä tekijänoikeuskorvauksista. No en tosiaankaan! Kyseinen direktiivi hyväksyttiin jo vuonna 1992.

Omituinen on Laineen päättely, että olisin yllyttämässä suurten “imperialististen” kielimaiden kirjailijoita hakemaan direktiivin nojalla saamatta jääneitä tekijänoikeuskorvauksiaan Suomelta taannehtivasti. Toistan: tuskinpa painosten kuningattaret ja kuninkaat muista maista sellaiseen vaivautuisivat. Yhdessä voimme puolustaa pienten kansojen kieliä ja kulttuurin moninaisuutta niin, ettei EU:ssa keskeinen kansallisuuden syrjimättömyyden periaate muodostu niille uhkaksi.

Laine varjonyrkkeilee kanssani muutenkin turhaan. Pidämme molemmat tärkeänä, että kirjastoapurahat säilyvät. Ne pitäisi vieläpä saada kasvamaan, koska juuri näin voidaan suunnata tukea tärkeälle mutta vähälevikkiselle kirjallisuudelle. Tietokirjallisuus saa siitä nyt aivan pienen osan. Tämän toteaminen ei merkitse, että olisin lähtenyt “alun alkaen” tietokirjailijoiden asialle.