“Ihminen voi tuntea maailman lähtemättä ulos talostaan. Omien ikkunoiden läpi voi hän nähdä ylhäisen Taon. Mitä kauemmaksi hän menee, sitä vähemmän hänellä on toivoa löytämisestä. Sentähden viisas tietää ja tuntee matkustamatta, nimittää olioita näkemättä ja suorittaa kaiken toimimatta.”

Näin kuuluu seitsemännellä vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua vaikuttaneen Lao-Tsen kuuluisan Tao-te-kingin 47. ajatelma “Kauas katsomisesta” (Käännös: Pekka Ervast 1906).

Näistä kauan ennen internetin keksimistä lausutuista sanoista huolimatta lähdin keskiviikkona Kiinaan eduskunnan suuren valiokunnan retkikunnan mukana.

Kiinan kehitys vaikuttaa ratkaisevasti maailman tulevaisuuteen, joten sitä on hyvä ymmärtää. Mittarit eivät välttämättä osoita kohti lisääntyvää vakautta ja demokratiaa. Juuri julkaistun tilaston mukaan valtakunnassa oli viime vuonna 87000 mielenosoitusta ja kapinaa, ja ne ovat lisääntymään päin. Tyytymättömyys kohdistuu usein paikallisviranomaisten väärinkäytöksiä ja mielivaltaa vastaan.

Uusi kurjalisto syntyy maaseudun köyhistä, joita kymmenen prosentin vauhtia kasvava talous vetää valtaviin kaupunkeihin erityisesti itärannikolle. Tämän viikon lopulla vietetään kiinalaista uuttavuotta, ja jokainen kynnellekykenevä matkustaa silloin käymään kotiseudullaan. China Daily -lehti arvosteli rautatieviranomaisia siitä, että köyhiä kyykytettiin sateessa ja kylmässä asemilla jonottamassa turhaan lippuja yö- ja päiväkaudet. Miksi ei jonottajille saatu tietoa, että paikat oli myyty loppuun? Kausityöläisten oikeuksia ja oloja on parannettava, vaadittiin.

Uudenvuoden kotimatkoja on viivyttänyt myös ennätyksellinen lumisade, jonka voisi arvata liittyvän Suomea parhaillaan koettelevaan pakkaseen – idästähän se tulee.

Meidän aineellisen kulutustasomme mahdottomuuden tajuaa viimeistään nähdessään sen yleistyvän Kiinassa. 70 % pohjavesistä on saastunut. Kaupunkien ilma on savusumusta sakeaa, ja nopeasti kasvavan autokannan aiheuttamat ruuhkat puretaan rakentamalla yhä uusia kehäteitä. Ympäristönsuojelu ja kestävä kehitys ovat yllättävän läsnä virallisen tason puheissa.

Shanghaissa tuntui näiden ongelmien pohdiskelun jälkeen asialliselta vierailla kuuluisassa Peace-hotellissa, joka on osa brittien entistä sopimusaluetta joen toisella törmällä. Hotellin baarissa soittaa joka ilta Old Jazz Band, kuuden veteraanimuusikon ihastuttava orkesteri. Sen jäsenten keski-ikä lienee yli 70 vuotta. Oli riemastuttavaa kuulla bändin soittavan “Take the A-train” ja kymmeniä muita klassikkoja.

Kävellessämme jazz-baarista ulos kiinalainen nuorimies pysäytti minut. Hän kiitti loistavasta presidentinvaalikampanjasta – suomeksi! “Tarja Halonen oli kyllä aika hermostunut”, hän lisäsi. Kollegat kehottivat hyväntahtoisesti minua jäämään Kiinaan, koska menestyisin täällä paremmin kuin kotona…

Astuimme komealle rantabulevardille, joka syntyi brittiläisen valtauksen aikana viime vuosisadan alussa. Kuvittelin isoisäni Axel Grönqvistin, höyrylaivan konemestarin Raumalta, käyskennelleen samoissa näkymissä 1920-luvulla. “Pappan” merimatkojen muistona olohuoneessani kunniapaikalla on punainen kiinalainen lakkavaasi.

On ollut hyvä ottaa vähän etäisyyttä Suomen presidentinvaaliin. Suomi tuntuu revenneen kahtia. Useimmat ovat ymmärtäneet päätökseni, että en aio vaikuttaa muiden ratkaisuihin. Eivät kuitenkaan kaikki. Voin yrittää analysoida ehdokkaita heti sen jälkeen kun Sauli Niinistökin on käynyt vihreiden haastattelussa.