Yritysvastuu on minua suuresti liikuttava asia, johon olen pureutumassa myös työssäni Euroopan parlamentissa, erityisesti sen oikeusasioiden valiokunnassa, jonka toimivaltaan yritysvastuu kuuluu. Tänään ihmisoikeusalivaliokunnassa oli kiinnostava kuuleminen otsikolla “Business and respect for the human rights of workers”. Puhujina olivat kansainvälinen työjärjestö ILO, ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestö ITUC, kansalaisjärjestöjä edustava European Coalition for Corporate Justice, ihmisoikeusliittojen kansainvälinen keskusliitto FIDH ja liikemaailman edustajana Business Europe.

Puheenvuoroissa luodattiin työläisiin kohdistuvien ihmisoikeusrikkomusten tilannetta maailmalla, lähinnä monikansallisten yritysten alihankkijamaissa Aasiassa. Burman, Kambodžan, Intian, Kiinan ja Bangladeshin tilanteet nostettiin esimerkkeinä räikeistä ihmisoikeusrikkomuksista työläisiä kohtaan. Toistuva rakenteellinen ongelma kaikissa maissa on työläisten kyvyttömyys muodostaa ammattiliittoja ja ajaa oikeuksiaan. Olemassa olevien YK:n ja ILO:n vapaaehtoisten suuntaviivojen riittämättömyys toistettiin lähes jokaisessa puheenvuorossa.

Useampi puhuja peräänkuulutti tarvetta sitoville ihmisoikeusinstrumenteille, jotka voisivat valvoa kansallisen ja kansainvälisen normiston toteutumista (tällainen instrumentti on esimerkiksi Yhdysvalloilla jo käytössä; yritysten pitää julkisesti raportoida niin työläisten ihmisoikeuksista kuin valtiolle maksetuista maksuista alihankkijamaissa). Lisäksi EU:lta vaadittiin työläisten oikeuksien sisällyttämistä vapaakauppasopimuksiin ja kahdenvälisiin sopimuksiin näiden maiden kanssa. Myöskin eurooppalaisten yritysten alihankkijoiden työntekijöiden oikeutta päästä eurooppalaisen työoikeuden piiriin esitettiin ajettavaksi. EU:lta ja jäsenvaltiolta haluttiin selkeästi tiukempaa kotipaikkaansa näissä maissa pitävien yritysten valvontaa.

Eriävä ääni paneelin joukossa oli Business Europe, joka perusteli ihmisoikeuksien valvonnan olevan valtioiden tehtävä ja vetosi siihen, että sitovien instrumenttien luominen häiritsisi YK:n ohjaavien periaatteiden toimeenpanoa. EU:n tulisi heidän mukaansa keskittyä alihankkijavaltioiden oikeusvaltioapparaattien kehittämiseen tukien avulla, samalla kun eurooppalaisille maille on annettava joustavuutta kansallisten toimintasuunnitelmiensa toimeenpanossa. Kansainvälisten normien tulisi olla minimistandardeja ja tarkkailuinstrumentteja.