Heidi Hautala puhui eilen Hanna Nikkasen Viaton imperiumi – Kolme kertomusta suomalaisesta yritysvastuusta -kirjan julkistamistilaisuudessa Helsingissä.[:] Tilaisuudessa keskusteltiin kohusta, jonka keskiöön Nokia Siemens Networks (NSN) joutui vuonna 2008 toimitettuaan Iranin hallitukselle kansalaisten mobiiliviestinnän tarkkailua helpottavan valvontakeskuksen. Nikkasen ja Hautalan lisäksi keskusteluun osallistuivat Iranista Suomeen loikannut diplomaatti Hossain Alizadeh ja NSN:n yhteiskuntasuhteista vastaava johtaja Barry French.
Nikkanen kertoi, että Iran on yksi kirjan kolmesta tarinasta, jotka käsittelevät suomalaisyritysten toimintaa köyhässä etelässä. Iraniin myydyn valvontateknologian lisäksi kirja käsittelee Kongon kaivosteollisuutta ja Brasilian paperi- ja selluteollisuutta. Nikkasen mukaan kirjassa nostetaan esille suomalaisyritysten osakseen saama vastustus ja kuluttajaboikotit.
Hautala kertoi, että ihmisoikeustyössä yhä useampi kysymys liittyy tavalla tai toisella moderniin teknologiaan. Hän totesi, että kommunikaatioteknologian lisääminen autoritäärisissäkin maissa on lähtökohtaisesti hyvä asia. Sen lisäksi tarvitaan kuitenkin lisää valvontateknologian kauppaa koskevaa säätelyä ja globaaleja standardeja.
EU:n pitää ottaa asiassa aktiivinen rooli. Hautala sanoi toivovansa, että komissio tarttuu aktiivisesti hänen ja hollantilaisen Marietje Schaaken tekemäänsä kirjalliseen kysymykseen komission ja jäsenmaiden strategiasta huomioida ihmisoikeudet kommunikaatioteknologian kehityksessä. Kysymyksessä tiedustellaan aikovatko komissio ja jäsenmaat kieltää valvontateknologian vientiä tai rajoittaa nykyistä valvontastandardia. EU:n pitäisi Hautalan mielestä kannustaa myös Yhdysvaltoja aktivoitumaan globaalien sääntöjen luomiseksi.
Alizadeh kertoi omia kokemuksiaan iranilaisten toisinajattelijoiden julistamasta Nokia-boikotista, joka alkoi NSN:n valvontateknologiakauppojen tultua julkisuuteen. Alizadehin mukaan ihmiset eivät tehneet eroa NSN ja Nokian välillä, vaan vaihtoivat Nokian kännykkänsä muihin merkkeihin. Hän korosti, että valvontateknologian käyttö johti siihen, että vuoden 2009 vaalien jälkeen opposition edustajia pidätettiin, kidutettiin ja tapettiin. Alizadeh ihmetteli, miksi valvontateknologiaa voidaan myydä vapaasti, kun taas esimerkiksi aseita ei kaupitella kenelle tahansa.
Alizadeh kiitteli suomalaisia siitä, että asia on nostettu meillä esille. Nikkasen kirja on Alizadehin mukaan osoitus siitä, että Suomen kaltaisessa vapaassa maassa on mahdollista kritisoida niitä, jotka ovat mukana solmimassa kyseenalaisia sopimuksia Iranin tai muiden autoritäärisesti johdettujen maiden kanssa. Hän myös huomautti, että Nokia-boikotti oli yksi todiste siitä, että Iran on dynaaminen maa, jossa kansalaiset osallistuvat protesteihin ja asioita halutaan muuttaa.
French myönsi, että NSN on tehnyt monia virheitä. Toisaalta yhtiöstä tuli suhteettomassa määrin Iranissa epäeettisesti toimivien kansainvälisten yhtiöiden symboli. French huomautti, että NSN:n vetäydyttyä Iranista tilalle tulivat kiinalaisyritykset.
Frenchin mukaan valvontateknologian vienti ja sen säätely on vaikea poliittinen kysymys, jonka ratkaisemiseksi tarvitaan dialogia. Teknologian kehitys tekee tilanteesta tulevaisuudessa entistäkin hankalamman, joten asiaan on tartuttava nyt. Säätelykeskustelussa on otettava huomioon myös se, että hyvillä hallituksilla on jatkossakin oltava mahdollisuus harjoittaa laillista valvontaa. NSN:ssa on Frenchin mukaan ymmärretty, että yhtiön pitää arvioida valvontateknologian kauppoja tilannekohtaisesti, koska yksiselitteisen säännöstön luominen on mahdotonta.
Nikkanen huomautti, että NSN:n joutumisessa myrskyn silmään oli se hyvä puoli, että yhtiö saatiin mukaan keskusteluun valvontateknologian viennin säätelystä. Hän kritisoi NSN:n viestintäpolitiikkaa. Yhtiöltä ei saatu pitkään aikaan mitään vastauksia Iran-kauppoja koskeviin kysymyksiin. Dialogi pääsi vauhtiin vasta kesällä 2010.
Lisää Hanna Nikkasen kirjasta:
www.intokustannus.fi/kirja/viaton_imperiumi/
