Viime yönä siirrettiin taas kellot kohti kesää. Koetin pysytellä peiton alla tunnin kauemmin, mutta biologinen kelloni reistailee varmuudella ainakin pari viikkoa. Ihmisillä, kuten jopa banaanikärpäsillä, on solujen sisäinen kello, jota ei pitäisi häiritä.

6.11.2014 kirjoitin Lapin radion sivuilla, että ”tultuani taas valituksi kesän korvilla Euroopan parlamentin jäseneksi päätin tarttua tuohon itseänikin harmittavaan kellojen siirtelyyn. Kun nyt siirryttiin pois kesäajasta, normaaliaikaan, kirjoitin sosiaaliseen mediaan, että aion ryhtyä puheista tekoihin.”

Haluan kertoa tarkemmin, miten Euroopan komissio saatiin lopulta myöntymään siihen, että kyse ei ole joutavasta asiasta. On täysin selvää, että jos ei parlamentti olisi ryhtynyt toimeen, nyt ei oltaisi tässä.

Ensimmäisen kerran saimme asian esiin parlamentin kolmen valiokunnan yhteiskuulemisessa 26.3.2015. Kronobiologit todistivat sisäisen kellon herkkyydestä. Kuultiin, että kesäajan valoisat illat vähentävät periaatteessa liikenneonnettomuuksia, mutta vaikutuksen kumoaa se, että ihmiset liikkuvat enemmän. Komission edustaja ilmoitti keskustelussa, ettei ole mitään syytä ryhtyä kumoamaan kellojen siirtelyä, eikä ”kukaan” ole pyytänytkään sitä.

Parlamentista sinkoili komissiolle joitain kirjallisia kysymyksiä. Esimerkiksi Henna Virkkuselle vastattiin, ettei siirtelyä voi lopettaa vain joissakin maissa.

Noihin aikoihin komission vastauksissa alettiin toistella, että ”tälle komissiolle on kaikki kaikessa olla suuri suurissa asioissa ja tämä keskustelu, vaikka mielenkiintoinen onkin, ei ole yksi niistä”.

Perustimme parlamentissa puoluerajat ylittävän toimintaryhmän, joka junaili seuraavia siirtoja.

25.9.2015 aiheesta käytiin täysistuntokeskustelu. Keskusteluun osallistui nyt myös Merja Kyllönen, joka huomautti, että jos Venäjä pystyi luopumaan kellojen siirtelystä, niin miksi sitten ei EU. Itse totesin, että kansalaisille tässä ei todellakaan ole kyse mistään pikkuasiasta.

Ensimmäistä kertaa täysistunnossa komissiota edusti oikein komissaari, liikenneasioista vastaava Violeta Bulc, joka oli vastauksissaan varovainen mutta ei ylimielinen:

”Myönnän, että haaste on suurempi kuin haluamme toisinaan myöntää. Kuulen, mitä edustajat sanovat – vilpittömästi – mutta haluan myös painottaa, että minulla on vahva motivaatio pitää sisämarkkinat hengissä ja saada asiasta EU-tasolla yksimielinen päätös.”

Kului taas vuosi, ja kellojen siirron hetki lähestyi. 5.10.2016 komissaari Bulc vastasi Kyllösen ja muiden kirjalliseen kysymykseen, että hän on ohjeistanut alaisiaan arvioimaan tilanteen uudelleen ja palaa asiaan seuraavana vuonna. Mikä erävoitto!

27.10.2016 komission vahvisti täysistunnossa vastatessaan alunperin allekirjoittaneen ja 57 muun aloitteeseen, että analyysi on tosiaan tekeillä.

27.10.2017 kaikki suomalaiset mepit tiedottivat yhdessä ajavansa kellojensiirtelystä luopumista. Kaikki, ”jopa Paavo Väyrynen”, kommentoitiin. Mia-Petra Kumpula kertoi tiedotteessaan, että juuri Suomessa kellojensiirtelyn haitat tunnetaan hyvin.

Toimintaryhmän tiedotustilaisuuksissa tsekkiläisen veturimme Pavel Svobodan rinnalla on esiintynyt parhaimmillaan rivissä neljä suomalaista, tässä mainittujen lisäksi myös Anneli Jäätteenmäki.

Ansio kuuluu myös suomalaiselle kansalaisaloitteelle. Vastatessaan kansalaisaloitteeseen 16.11.2017 Suomen eduskunta kehotti hallitusta ryhtymään toimiin EU:ssa. Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner tarttui toimeen heti. Yhteys neuvostoon oli näin avattu. Yhteistyömme tarmokkaan ministeri Bernerin kanssa on ollut tiivistä ja jatkuu edelleen.

Osana selvityksiään komissio teetti kansalaiskyselyn ja sai siihen kesällä 2018 ennätykselliset 4,6 miljoonaa vastausta – tämä siitäkin huolimatta, että kysely oli auki vain lyhyen aikaa ja kaiken lisäksi lomakaudella.

Puheenjohtaja Juncker alkoi katua aiempia sanojaan pikkuasioista. Lisäksi EU-vaalit lähestyivät ja komissio halusi osoittaa, että se kuuntelee kansalaisia. Linjapuheessaan 12.9.2018 Juncker teki U-käännöksen ja selitti sen parhain päin:

“We all say in soap-box speeches that we want to be big on big things and small on small things. But there is no applause when EU law dictates that Europeans have to change the clocks twice a year. The Commission is today proposing to change this. Clock-changing must stop. Member States should themselves decide whether their citizens live in summer- or wintertime. It is a question of subsidiarity. I expect the Parliament and Council will share this view and find solutions that work for our internal market. We are out of time.”

Eli vapaasti suomennettuna: “Kaikkihan me palopuheissamme ilmoitamme, kuinka haluamme olla suuria suurissa ja pieniä pienissä asioissa. Mutta suosionosoituksiin ei ole syytä, kun EU määrää eurooppalaisten kelloja siirrettävän kaksi kertaa vuodessa. Tänään komissio ehdottaa muutosta. Kellojen siirron on loputtava. Jäsenmaiden on saatava itse päättää elävätkö kansalaiset kesä- vai talviajassa. Kyse on toissijaisuusperiaatteesta. Oletan parlamentin ja neuvoston olevan samaa mieltä ja löytävän ratkaisuja, jotka toimivat myös sisämarkkinoilla. Olemme ajastamme jäljessä.”

Ensimmäinen ajatukseni? Wow.

Juncker sai nyt myös odottamansa tilaisuuden siirtää järjestelyvastuu aidosti jäsenmaille. Niiden tulisi löytää keskenään ratkaisu viimeistään maaliskuussa 2019. Jos se ei onnistuisi, ei ainakaan komissiota voisi syyttää.

Päätöksentekokykyä koetellaan lujasti. Kreikka ja Tanskakin kuuluvat pitävän tiukasti kiinni kellojen siirtelystä. Britannia yrittää saada koko direktiivin nurin, koska sitä kauhistuttaa ajatus ”kellorajasta” omaan imperiumiinsa kuuluvan Pohjois-Irlannin sekä EU-valtio Irlannin tasavallan välillä Brexitin jälkeen. (Syyttäköön itseään.)

Nyt pitäisi siis saada aikaan ratkaisu, jossa kellot olisivat naapurien kesken samassa ajassa noin suunnilleen aikavyöhykkeittäin pohjoisesta etelään. Nykyinen neuvoston puheenjohtajavaltio Itävalta on väläyttänyt kahden vuoden lisäaikaa niin, että valmista tulisin vasta 2021 eikä jo maaliskuussa 2019. Ei, vaan nyt pitää ponnistella entistä sitkeämmin yhteiden ratkaisun löytymiseksi.