Vihreän eduskuntaryhmän puheenvuoro
välikysymyskeskustelussa 27.4.2005
Heidi HautalaArvoisa puhemies,
Suomessa on käyty viime kuukausina vilkkaampaa kehityspoliittista keskustelua kuin vuosiin. Aasian hyökyaaltokatastrofi herätti suomalaiset pohtimaan maailmanlaajuista turvallisuutta. Ihmisten auttamishalu oli valtavaa. Lahjoituksia kertyi 24 miljoonaa euroa, mikä on kolme kertaa enemmän kuin hallituksen lisäpanostus tsunamikatastrofin hoitoon. – Hallitus ei myöskään ole noudattanut eduskunnan tahtoa, jonka mukaan muille kriisialueille tarvittavaa humanitääristä apua ei saa vaarantaa. Näin on jo käynyt, kun 46 miljoonan euron humanitäärisen avun budjetista varattiin 12 miljoonaa euroa tsunamikatastrofin hoitoon. [:]
Kehitysyhteistyöllä on tutkimusten mukaan kansalaisten tuki. Tänä talvena 85 kansalaisjärjestöä on vedonnut hallitukseen ja eduskuntaan, että Suomi toteuttaisi lupauksensa nostaa kehitysyhteistyörahoituksensa 0,7 prosenttiin BKT:sta vuoteen 2010 mennessä. Kirkon Ulkomaanavun yhteydessä toimivan Changemakers-ryhmän nuoret jäsenet sitoutuivat maaliskuussa viikon ajaksi elämään telttakylässä Kiasman edessä kahdella eurolla päivässä. Kolme miljardia ihmistä maailmassa joutuu tyytymään sellaisiin tuloihin. Symbolinen ele oli vastaus siihen, että hallitus oli juuri päättänyt leikata kehitysyhteistyövaroja viidellä miljoonalla eurolla.
Muistan, kuinka edustaja Jaakonsaaren kanssa olimme prosenttiliikkeen aikoihin kaksikymmentä vuotta sitten nälkälakossa kehitysyhteistyörahoituksen puolesta. Tavoite on pysynyt samana! Lupauksetkin on annettu YK:ssa jo 35 vuotta sitten. Vain Harri Holkerin hallitus on ennen suurta lamaa saavuttanut tavoitteen. Valtioneuvos Holkeri onkin ollut viime vuosina yksi kehitysyhteistyön arvovaltaisimmista tukijoista.
Myös Kehityspoliittinen toimikunta on vedonnut kehitysyhteistyötavoitteen puolesta. Eduskunnassa on nähty varsin poikkeuksellista rajat ylittävää toimintaa, kun 110 kansanedustajaa vetosi hallitukseen tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Siis myös hallituspuolueissa on alettu pitää tilannetta kiusallisena ja jopa hälyttävänä. Tämä näkyy valtiovarainvaliokunnan valtion vuosien 2006-2009 talousarviosuunnitelmia koskevassa mietinnössä. Valiokunta vaatii ensiksikin hallitusta palauttamaan budjettiin vuosille 2006 ja 2007 kaavaillut 5 miljoonan euron lisäykset ja pitää välttämättömänä, että hallitus palaa vuosina 2008-2009 alkuperäisiin suunnitelmiinsa, joilla oli määrä nostaa kehitysyhteistyörahoitus tavoitteeksi asetettuun 0,7 prosenttiin vuonna 2010.
Ulkoministeriön taholta on valtiovarainvaliokunnalle kerrottu, että Suomi saattaa nykyisillä kehyspäätöksillä jäädä EU-15:n minimitavoitteesta vuodelle 2010 (0,51% BKT:sta). Muiden pohjoismaiden tasosta Suomi on jäänyt jo alle puoleen. Ruotsi nostaa kehitysyhteistyövaransa tänä vuonna prosenttiin BKT:sta, ja Tanskassa ollaan 0,84 %:ssa ja Norjassa 0,87 %:ssa. Ulkoministeriö on huolissaan siitä, että Suomen jälkeenjääneisyys herättää kehitysvuonna 2005 vakavaa kansainvälistä huomiota ja tulee todennäköisesti vaikuttamaan Suomen painoarvoon ja vaikutusmahdollisuuksiin sekä vähentämään suomalaisten mahdollisuuksia päästä korkeisiin kansainvälisiin tehtäviin.
Suomi on toistaiseksi laskettu kehitysyhteistyömyönteiseen pohjoismaiseen ryhmään, mutta tätä on yhä useammin kyseenalaistettu. Erityisesti YK:ssa muidenkin tavoitteiden edistäminen vaikeutuu. Suomen täytyy kansainvälisissä pyrkimyksissään varautua siihenkin, mitä YK:n pääsihteeri Kofi Annan on ehdottanut: YK:n turvaneuvoston jäsenyyden ehdoksi tulee asettaa, että (kehittynyt) jäsenmaa on saavuttanut 0, 7 prosentin tavoitteensa.
Suomi on aktiivinen globaalipoliittinen toimija. Presidentti Tarja Halosen johtama, Maailman työjärjestö ILOn asettama globalisaation sosiaalisia vaikutuksia pohtinut komissio on saanut paljon myönteistä huomiota aloitteilleen ihmiskasvoisemmasta globalisaatiosta ja sen hallinnan demokratisoimisesta. Ulkoministeriön Helsinki-prosessi kokoaa samanmielisiä maita ryhtymään sanoista tekoihin maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisemiseksi.
Suomi ei kuitenkaan itse ole ryhtynyt sanoista tekoihin. Hallituksen kaksijakoinen globaalipolitiikka ei herätä luottamusta siihen, että olisimme tosissamme ja ansaitsisimme muiden tuen aloitteillemme. Suomen kansainvälinen uskottavuus horjuu vakavasti. Viimeksi Suomen hallituksen sitoumuksen 0,7 prosentin tavoitteesta vuonna 2010 on toistanut kauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki puhuessaan YK:n kestävän kehityksen toimikunnan 13. istunnossa New Yorkissa 20. huhtikuuta. Olisi rehellistä tiedottaa kansainvälisille yhteistyökumppaneillemme, joihin kuuluvat EU, YK ja OECD, että Suomi on tosiasiassa jo luopunut suunnitelmastaan.
Arvoisa puhemies,
etelän köyhyys on todettu vakavaksi uhkaksi maailmanlaajuiselle turvallisuudelle, mikä nykyään entistä paremmin ymmärretään. Hallituksen viime syksynä käsitelty turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon mukaan pitkäjänteisellä kehitys- ja kumppanuuspolitiikalla voidaan vaikuttaa sellaisiin Suomeakin koskettaviin turvallisuusuhkiin kuin kansainvälinen rikollisuus, ympäristötuhot, huumeet, sairaudet ja hallitsemattomat muuttoliikkeet.
Kehitysyhteistyörahoitus on eräänlainen globaalivero, jolla rahoitamme maailmanlaajuista sosiaalipolitiikkaa. YK:n vuosituhattavoitteilla on määrä vuoteen 2015 mennessä puolittaa absoluuttinen köyhyys. Nykyiset sitoumukset ja voimavarat on kaksinkertaistettava, jotta tämä toteutuu. Sitoumuksia punnitaan 14.-16. syyskuuta vuosituhathuippukokouksen 5-vuotisseurantakokouksessa New Yorkissa. Kokouksen merkitys on ennen kaikkea jo tehtyjen sitoumusten vahvistaminen ja sopiminen konkreettisista toimenpiteistä, jotta tavoitteet saavutetaan.
Pohjimmiltaan kysymys on siitä, että meillä on eettinen velvollisuus tehdä päätöksiä, joiden avulla maailmassa kaikilla ihmisillä on mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään. Maailman enemmistön köyhdyttäminen on lopetettava. Kehityspolitiikkaan kuuluu kehitysavun ohella myös oikeudenmukainen kauppapolitiikka, velkaongelman ratkaiseminen ja maailmanlaajuisen hallinnan demokratisoiminen, köyhien ja yhteiskuntien laitamilla elävien ihmisten äänen vahvistaminen.
Kansainvälisiä aloitteita on tehty viime aikoina todella paljon. Ranskan, Brasilian ja Portugalin presidentit ehdottivat YK:n yleiskokouksen yhteydessä viime syksynä uudenlaisia globaaliveroja kehitysrahoitukseen. Britannian hallitus on tehnyt viime syksynä uuden aloitteen köyhimpien maiden velkojen helpottamiseksi. Suomikin on joutunut ottamaan näihin esityksiin kantaa mm. EU:n valtiovarainministerikokouksissa sekä Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston kevätkokouksissa. Vihreät ovat aina tukeneet pyrkimyksiä globaaliverotukseen kehityksen rahoittamiseksi, ja esim. esitetyllä kansainvälisellä lentomatkustajaverolla olisi myös myönteisiä ympäristövaikutuksia.
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki on torjunut kaikki uudet rahoituskeinot “vippaskonsteina” ja sanonut, ettei “mikään muu kuin valtion budjetista maksettava perinteinen kehitysapu tarjoa pysyvää ratkaisua köyhien auttamiseen. Eikä avun merkittävään lisäämiseen juuri nyt ole valtiontaloudellisia edellytyksiä.” – Mikä on hallituksen linja, kun kauppa- ja kehitysministeri äsken suhtautui jo myönteisemmin uusiin kansainvälisiin kehitysrahoitusaloitteisiin?
Hallitus ei voi enää vetäytyä vastuustaan hallitusohjelmassa antamistaan ja kansainvälisillä foorumeilla vahvistamastaan kehitysyhteistyörahoitustavoitteesta. Jo ensi vuoden budjetissa on päätökset, jotka eivät lykkää kohtuutonta taakkaa tämän hallituksen seuraajan vastattavaksi. Jos näin ei tapahdu, Suomen kansainvälinen asema käy yhä tukalammaksi. Kaikki viittaa siihen, että muut maat tulevat tekemään vastakin uusia kehitysrahoitusaloitteita.
Arvoisa puhemies,
eduskunnassa on siis varsin poikkeuksellinen tilanne, kun hallituspuolueissa on liikehdintää välikysymyksessä esitetyn vaatimuksen toteuttamiseksi. Jopa kauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki – jonka uskon kannattavan yhteistä tavoitettamme – on ilmaissut tyytyväisyytensä siitä, että välikysymys antaa mahdollisuuden perusteelliseen kehitysyhteistyökeskusteluun eduskunnassa. Tästä tilaisuudesta ja välikysymyksestä on muuten kiitettävä kristillisdemokraattisia nuoria, joiden mitta talven kaikkien vetoomusten ja kampanjoiden jälkeen tuli täyteen. Juuri he alkoivat painostaa kansanedustajiaan välikysymyksen tekoon, johon sitten perussuomalaisia lukuun ottamatta koko oppositio yhtyi. Kuka vielä sanoo, etteivät kansalaiset voi vaikuttaa päätöksentekoon?
Hallituksella on tilaisuus tehdä hallitusohjelmaansa kirjatun tavoitteen edellyttämät päätökset jo vuoden 2006 budjetissa. Emme voi kuitenkaan tällä hetkellä tietää, tekeekö hallitus niin. Siksi kannatan ed. Räsäsen ehdotusta päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.
