Tapasin äskettäin tansanialaisia poliitikkonaisia, joita puolueiden kehitysyhteistyöjärjestö DEMO tukee hyvin tuloksin. Silti tässä Suomen tärkeässä kumppanimaassa tyttöjen koulutie katkeaa yleisesti lapsiavioliittoon eivätkä naiset edelleenkään peri tasaveroisesti.

[:]

Suomi rahoitti Tansaniaa viime vuonnakin 30 miljoonalla eurolla, josta puolet on suoraa tukea valtion budjettiin. Yhteensä 400 miljoonan suora budjettituki Tansanialle ei ole lopettanut naisiin kohdistuvia vakavia ihmisoikeusloukkauksia, huolimatta YK:n sopimuksesta naisten kaikkinaisen syrjinnän lopettamisesta. Mistähän avunantajien muodostamassa neuvostossa oikein keskustellaan?

Etiopiakin on Suomen tärkeä kumppanimaa. Maata tukee 19 EU-jäsenvaltiota. Euroopan parlamentin ihmisoikeusalivaliokunnassa tarkasteltiin hiljattain väitteitä, joiden mukaan kehitysapua käytetään sortovallan pönkittämiseen. Odotamme parhaillaan komission vastausta esitettyihin väitteisiin.

Apua on Human Rights Watchin mukaan evätty Etiopian valtapuolueen vastustajilta. Poliittinen repressio oli erityisen ankaraa ennen vuosi sitten pidettyjä vaaleja, joissa valtapuolue sai 99,6 prosenttia parlamenttipaikoista. Kansalaisjärjestölaki kieltää puuttumisen muun muassa ihmisoikeuskysymyksiin järjestöiltä, jotka saavat ulkomailta yli kymmenyksen rahoituksestaan. Olisi vain kohtuullista, että ulkomaiset avunantajat asettaisivat budjettituen ehdoksi kansalaisten poliittisia ja kansalaisvapauksia koskevan YK-sopimuksen toteuttamisen.

Useissa Afrikan maissa on ryhdytty entistä ankarammin vainoamaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä. Euroopan parlamentti vaati viime vuonna, että uudistettuun Cotonoun sopimukseen otettaisiin seksuaalisen suuntautumisen perusteella tapahtuvan syrjinnän kielto, mutta kehityskomissaari Piebalgs perääntyi vaatimuksesta kumppanipuolen ankaran vastustuksen takia. Näistä 79 valtiosta 49:ssä homoseksuaalisuus on kriminalisoitu ja viidessä on voimassa kuolemantuomio kyseisistä rikoksista. 

Viime vuosien kehityspoliittinen ideologia on epäonnistunut. Köyhyyden vähentäminen on ollut kehityspolitiikan tärkeä mutta yksioikoinen tavoite. Budjettituelle ja muulle yhteistyölle on asetettava ehdoksi ihmisoikeuksien noudattaminen.

Suomen edellisen hallituksen kehityspoliittisesta ohjelmasta voi lukea muutaman väkinäisen maininnan ihmisoikeuksien kunnioittamisesta. Onneksi kohta kirjoitetaan uusi kehityspoliittinen ohjelma. Suomalaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen eduskuntavaalitavoitteissa ihmisoikeusrikkomusten ratkaiseminen on ilahduttavasti nostettu köyhyyden poistamisen rinnalle.

Kolumni on  julkaistu Vihreä Lanka -lehdessä 3.6.2011.