Turun Sanomien kolumni 28.03.2002
Maailmaa tuntuvat hallitsevan kielteiset kehityssuunnat, jotka kiertyvät yhteen ja saavat aikaan täydellistä pessimismiä ja voimattomuutta. Hyviä uutisia on niin vähän, että niistä suorastaan säpsähtää. Aina silloin tällöin jokin syöksykierteeksi muuttunut ikävä trendi vaikuttaisi kuitenkin katkeavan. Viime viikolla Meksikossa pidetty ensimmäinen kansainvälinen konferenssi kehitysyhteistyön rahoituksesta sai aikaan mahdollisuuden, että pelottavan leveäksi päästetty kuilu maailman köyhien ja rikkaiden välillä voi alkaa kaventua. Mikään ei tapahdu itsestään, mutta Monterrey voi tuoda kehityskysymykset takaisin kansainvälisen politiikan keskelle. [:]
Syyskuun 11. päivän jälkeen on ollut pakko huomata, että sotilaallisin keinoin ei saada aikaan kestävää kansainvälistä turvallisuutta. Yhdysvaltain presidenttikin on joutunut myöntämään itselleen tämän kiusallisen tosiasian, sillä Monterreyssä hän lupasi hiukan lisää varoja kääpiömäisen pieneen kehitysyhteistyöbudjettiin. Uskon, että EU:lla on ollut jotain vaikutusta tähän.
EU:ssa oli nimittäin tehty ikävä arvio, että Meksikoon ei olisi menemistä, ellei salkussa olisi mukana konkreettisia sitoumuksia kasvattaa virallista kehitysapua. EU sai aikaan vain tunteja ennen kokouksen alkua päätöksen, että jäsenmaat nostavat kehitysyhteistyörahoituksensa keskimäärin 0,39 prosenttiin vuoteen 2006 mennessä. Viimeinen vastarannan kiiski oli Saksa, joka laukaisi jännityksen sitoutumalla tavoitteeseen jotenkuten viime metreillä.
Hyvä uutinen oli, että sitkein vastustaja ei ollut Suomi, jonka oma kehitysapu on tunnetusti pysynyt laman aiheuttaman romahduksen tuntumassa. On syntynyt vaikutelma, että erityisesti viime syksyn jälkeen kehitysyhteistyöministeri Satu Hassi on saanut tukea pääministeri Lipposelta, joka on näyttänyt valtiovarainministeri Niinistölle kaapin paikan. Kehitysyhteistyö ei ole mitään armeliaisuuden harjoittamista vaan rikkaiden maiden velvollisuus oikeudenmukaisemman ja kaikille turvallisemman maailman rakentamiseen.
Suomi ei kuitenkaan ole saanut tykönään päätettyä mitään mainittavaa omasta kehitysyhteistyörahoituksensa kasvattamisesta. Hallituksessa ei ollut edes sopua vaatimattomasta 20 miljoonasta eurosta vuodessa, joka on vain murusia EU:n lupaamasta 8 miljardista eurosta. EU:ssa on tulossa melkoinen taakanjakokeskustelu, jossa jokaisen jäsenmaan odotetaan hoitavan oman osuutensa. Näinhän on tehty myös sitouduttaessa Kioton ilmastovelvoitteisiin.
Puhuessaan Monterreyssä Presidentti Tarja Halonen mainitsi Suomessa kaikkiin kahvipöytäkeskusteluihinkin nopeasti levinneen idean globaalilotosta. Uusia konkreettisia ehdotuksia todella tarvitaan, jotta jo tehdyt kansainväliset lupaukset köyhyyden vähentämisestä puoleen vuoteen 2015 mennessä toteutuisivat. Silti presidenttikään tuskin tunsi puhuessaan, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Suomen maineen pelastaa nyt vain riihikuiva raha. Tähän on välttämättä palattava vielä tämän vuoden budjettineuvotteluissa ja luonnollisesti eduskuntavaalikeskusteluissa.
Lottoidea on etäistä sukua ns. Tobinin verolle, jolla nopeita voittoja tavoittelevilta keinottelijoilta otettaisiin hiukan päältä pois parempiin pyrkimyksiin. Moni toivoo, että se myös rauhoittaisi yhteiskuntien elämää hyppysissään piteleviä pääomaliikkeitä. Monterreyssä Ranskan ja Saksan kehitysyhteistyöministerit esittelivät uutta tutkimusta, joka poistaa epäilyksiä veron toteutettavuudesta. Keskustelulle on nyt uusi perusta. On lohdullista, että yhä useammat pankkiirit sanovat, että rahankeruukeinona kansainvälinen pääomansiirtovero voisi olla oiva ja että se ei suistaisi pääomamarkkinoita raiteiltaan. Keinottelua rauhoittava vaikutus ei siis välttämättä toteutuisi odotusten mukaisesti, mutta olisi merkittävä saavutus, jos kehitysmaiden perusterveydenhuolto ja –koulutus saataisiin kuntoon. Se takaisi köyhille maille mahdollisuudet yrittää kasvattaa omia henkisiä ja aineellisia voimavarojaan, joita kehitys välttämättä edellyttää.
HEIDI HAUTALA
Kirjoittaja osallistui Monterreyn kehitysyhteistyörahoituskonferenssiin Euroopan parlamentin edustajana, ja hän on lisäksi Kehitysyhteistyön palvelukeskus KEPA:n puheenjohtaja.
