Vuosi 2015 on julistettu EU:n kehityksen vuodeksi. Vuoden aikana EU panostaa siihen, että kansalaiset tuntisivat paremmin unionin toimia kehitysmaissa ja niitä kysymyksiä, jotka ovat polttavimpia kehitysmaille.
Harva tietää, että EU on edelleen maailman suurin kehitysavun antaja maailmassa. Auttamisen halu ei ole kadonnut kriisiaikanakaan. Noin 85 prosenttia eurooppalaisista haluaa auttaa kehitysmaita talouskriisistä huolimatta. Ihmiset siis välittävät omien rajojensa ulkopuolisesta maailmasta: köyhien lasten terveydestä, koulutuksesta ja humanitaaristen kriisien uhrien auttamisesta.
Sama kuva ei välity, kun lukee uutisia kehitysmäärärahojen leikkauksista. Kansalaiset tuskin hyväksyisivät sitä että EU-maat sitoutuvat antamaan varoja kehitysyhteistyöhön, mutta maksun hetkellä eivät kuitenkaan maksa. Teemavuoden tavoitteena on myös kertoa niistä tuloksista, joita veronmaksajien rahoilla on kehitysmaissa saatu aikaan.
EU:n kehityspolitiikka uudistettiin nelisen vuotta sitten ollessani kehitysministerinä. Suomen kehityspolitiikan mukaisesti EU:n kehitysyhteistyö perustuu ihmisoikeuksiin ja keskittyy kaikkein köyhimpiin maihin.
Vuosi 2015 on myös kansainvälisen kehityksen avainvuosi. Tämän vuoden syksyllä New Yorkissa päätetään uusista YK:n kestävän kehityksen tavoitteista, jotka ovat jatkoa vuosituhattavoitteille.
Köyhyyttä ja eriarvoisuutta on yhä vähennettävä ja ympäristön ja ilmaston kannalta on siirryttävä kestävämpään tuotantoon ja kulutukseen. Tavoitteet eivät koske vain kehitysmaita, vaan myös meitä suomalaisia ja meidän kulutustottumuksiamme.
Toivon, että EU:n kehityksen vuosi ei jää vain keskusteluntasolle, vaan synnyttää käytännön toimia muillakin politiikka-alueilla. Esimerkiksi kauppapolitiikan tulisi muuttua sellaiseksi, että se auttaa vähentämään köyhyyttä ja suojelemaan ympäristöä myös kehitysmaissa.
Paljon kiistellyn EU:n ja Yhdysvaltojen vapaakauppasopimuksen (TTIP) vaikutukset kehitysmaihin ovat jääneet vähälle huomiolle. Käytännössä sopimuksessa neuvotellaan tuotteiden ja palvelujen standardeista, jotka koskevat lopulta myös kehittyviä maita. Kaupan esteiden purkaminen EU:n ja USA:n välillä voi siis johtaa siihen, että kehittyvien maiden tuotteiden on entistäkin vaikeampi päästä EU:n markkinoille. Avaako TTIP ovet geenimuunnelluille tuotteille kehittyvien maiden markkinoilla? Entä mitä vaikutuksia sopimuksella on lääkkeiden saatavuuteen kehitysmaissa? Sopimus sisältää paljon avoimia kysymyksiä, joihin tulisi saada vastaus tänä kehityksen vuonna, jolloin kehityksen tulisi olla kaikkien huulilla.
