Ensimmäinen kehitys- ja kauppaministerin yhteinen matka Sambiaan ja Tansaniaan on juuri päättynyt. Edes silloin, kun sama ministeri on hoitanut näitä kahta salkkua, ei teemoja ole samaan tapaan yhdistetty kehitysmaihin suntautuvilla matkoilla. Kansalaisjärjestöistä Plan ja World Vision olivat mukana solmimassa ennakkoluulottomasti yhteistyösuhteita yritysten kanssa. Uskon, että tulevaisuus on PPP- eli “private, public, people” -kumppanuuksien. Lisää yhteisiä matkoja on tulossa![:]

Aionko nyt kehitysministerinä siis luopua kehityksestä ja siirtyä vain edistämään kauppaa? En tietenkään. Mielestäni vain tällainen siiloutuminen ei edistä köyhien maiden kehitystä. Olen kaikissa keskusteluissamme täällä korostanut, että Afrikan maat tarvitsevat edelleen kehitysapuamme, jolla tuetaan muun muassa hyvää hallintoa, korruption vähentämistä, koulutusta, luonnonvarojen hyötyjen oikeudenmukaista ja läpinäkyvää hallintaa, terveyttä ja pienyrittäjyyttä. Näin teemme sekä Sambiassa (15 miljoonaa vuodessa) että Tansaniassa (40 miljoonaa).

Kuitenkaan yksin kehitysavulla ei nitistetä köyhyyttä ja ratkaista maailmanlaajuista toiminaa vaativia ongelmia kuten ilmastonmuutosta. Ei ole myöskään kestävää luoda kehitysavulla loputonta riippuvuutta. Apuriippuvuudesta irtipääseminen on siksi otettu nyt ensimmäistä kertaa kehitysyhteistyömme johtotähdeksi.

Kaikkien huulilla on tällä hetkellä pääomapako, jonka takia kehitysmaista virtaa ulos yhdeksän kertaa enemmän rahaa kuin ne saavat kehitysapua. Verotuloja onkin saatava jäämään kehitysmaihin. On historiallista, että EU:n johtajat sitoutuivat tällä viikolla selkeästi tukkimaan pääomapakoa.

Kehitykseen tarvitaan kuitenkin myös kauppaa. Tansanian pääkaupungissa Dar es Salaamissa osallistuimme Alexander Stubbin kanssa Suomen tukeman kestävän kehityksen Uongozi-instituutin keskustelutilaisuuteen “Development Meets Business”. Kaikki olivat sitä mieltä, että on vihdoin aika yhdistää kehityspolitiikka ja yksityissektorin hyödyt.

South Centerin malesialainen johtaja Martin Khor kuitenkin muistutti, että tämä täytyy tehdä kunnioittaen tasapainoa, jotta ei ajauduta historian virheisiin liian nopeasta kaupan vapauttamisesta ja valtion roolin kutistamisesta. Hän nosti Malesian kehityksen myönteisenä esimerkkinä siitä, miten ulkomaisille yrityksille on annettu helppo pääsy maahan, mutta samalla asetettu ehtoja paikallisten tilanteen parantamiseksi.

Tansanian entinen presidentti Benjamin Mkapa kiteytti matkamme tarkoituksen hyvin: Kaikki investoijat eivät ole varkaita ja kaikki afrikkalaiset valtiot eivät ole epäonnistuneita (failed). Tosiaan, kehitysihmisten on nähtävä asiat myös kauppasilmälasien läpi ja toisin päin. Mkapa sanoi myös: “Development has been always good for business, now it’s time for business to be good for development”.

Tarvitaan siis enemmän dialogia etelän ja pohjoisen välillä siitä, miten voidaan vapauttaa kehitysmaat apuriippuvuudestaan uusien kumppanuuksien kautta. Tämä täytyy tehdä heikoimpien hyväksi: köyhimpien ihmisten tilannetta parantamalla ja ympäristöä kunnioittaen. Erityiset kiitokset matkaseurasta ja hyvästä työstä Aalto-yliopistolle, joka pohtii Dar es Salaamin köyhemmän alueen asukkaiden kanssa, miten he voivat kohentaa elämäänsä ja luoda liiketoimintaa.