Kolumni, julkaistu alun perin Maaseudun tulevaisuudessa.[:]

Käytössä pian: EU-kansalaisaloite

Lissabonin sopimus toi tullessaan kansalaisaloitteen, joka on kansalaisten uusi mahdollisuus vaikuttaa eurooppalaiseen politiikkaan. Miljoona EU-kansalaista voi tehdä kansalaisaloitteen komissiolle, joka puolestaan voi toimivaltuuksiensa rajoissa tehdä jatkoaloitteen EU-lainsäädännön muuttamiseksi.
 
Vaikka aloite ei velvoita komissiota oikeudellisesti, näen tässä merkittävän askeleen aidosti eurooppalaisen kansalaismielipiteen muodostamisessa perinteisen valtiollisen vaikuttamisen vastapainoksi.  Parhaassa tapauksessa kansalaisaloite madaltaa merkittävästi raja-aitoja vahvistamalla eri EU-maiden asukkaiden välistä vuorovaikutusta. Ja epäilemättä eliittien huolta kansalaisten kiinnostuksen puutteesta unioniin voidaan hälventää uudella kansalaisvaikuttamisella – kunhan aloitteisiin ei EU:ssa suhtauduta ylenkatseella.
 
Näen moniakin aiheita, joista saattaa syntyä kansalaisaloitteita. Haluammeko geenimuunneltua ruokaa (minä en)? Tarvitsemmeko tiukempaa valvontaa finanssimarkkinoille (ehdottomasti)? Onko edistettävä eurooppalaisen median moniarvoisuutta (esimerkiksi Berlusconin takia kyllä)? Ja miten tasapainotamme kuluttajien ja tekijöiden oikeudet internetissä (tässäpä vasta visainen eturistiriita)?
 
Hieno idea ei saa kuitenkaan vesittyä käytännön kiemuroihin. Jos parlamentti ja neuvosto onnistuvat sopimaan yksityiskohdista syksyn kuluessa, aloite saattaisi olla käytössä jo ensi vuonna.
 
Kansalaisaloitteesta pitää saada selkeä ja helppokäyttöinen. Siksi yksityiskohdat ovat merkittäviä. Ihmisille on oltava selvää, millaisia asioita aloitteella voi muuttaa, eli mihin asioihin on mahdollista vaikuttaa. Paljon puhutun yrittäjäkasvatuksen lisäksi tarvitaan kasvatusta osallistuvaan demokratiaan. Olen vakuuttunut siitä, että talouskin kohenee, kun ihmiset kokevat voivansa vaikuttaa ja osallistua päätöksentekoon. Sveitsi, suoran demokratian mekka, on tutkimusten mukaan jopa onnellisempi maa poliittisen järjestelmänsä takia.
 
Neuvoteltavaa toki riittää vielä. Riittääkö, että aloitteen tekijät edustavat viidennestä, neljännestä vai kolmannesta jäsenmaista? Mikä on allekirjoitusten vähimmäismäärä jäsenvaltiota kohti ja mikä vähimmäisikä aloitteen tukijoille? Mikä hyväksytään viralliseksi allekirjoitukseksi? Kuinka avointa aloitteen alullepanijoiden rahoituksen tulee olla? Miten tarkka ja viimeistelty kansalaisaloitteen tulee sisällöllisesti olla? Aloitteen tekijöiltä ei voida vaatia lainlaadintaan erikoistuneen juristin tietoja; siksi saatavilla tulee olla neuvontaa.
 
Yhdestä vaatimuksesta en olisi valmis tinkimään: sellaista ei pidä voida ehdottaa, mikä loukkaisi kansalaisten perus- ja ihmisoikeuksia. Eurooppalaiset ydinarvot velvoittavat myös kansalaisaloitteita.
 

Heidi Hautala