Helsingin Makasiinien mellakan jälkipuinnissa esiintyy pyrkimyksiä leimata vapaa kansalaistoiminta yleistä turvallisuutta uhkaavaksi. Viranomaisten kannanottoihin on suhtauduttava kriittisesti, jotta kansalaisten perusoikeuksia ei ryhdytä tekaistuin perustein rajoittamaan. Tähän vaaraan kiinnitti huomiota mm. prof. Lars D. Eriksson (HBL 4.5.). Esimerkiksi käy suojelupoliisin päällikkö Seppo Nevala, joka  on Ylen Lapin Radion haastattelussa (2.5.) ottanut voimakkaasti kantaa Greenpeacen toimintaan Ylä-Lapin metsäkiistassa. Supon päällikön mukaan Greenpeacella on ollut konfliktiherkkyyttä tai jopa alttiutta laittomaan toimintaan Ylä-Lapin metsäkampanjassaan. Nevala toteaa lisäksi, ettei kansalaistoiminnassa pitäisi olla tarvetta turvautua väkivaltaisiin toimintamenetelmiin, koska maassamme on riittävästi kanavia hakea demokraattisia ratkaisuja. Nevala näkee Greenpeacen tavan ottaa oppia muualla maailmassa käytetyistä menetelmistä “suurimpana murheena meidän kannaltamme”.[:]

– Sisäisen turvallisuuden valvojien on pystyttävä arvioimaan Ylä-Lapin metsäkiistan kaltaisia yhteiskunnallisia konflikteja viileästi, jotta ei luoda vääriä uhkakuvia. Päinvastoin kuin Nevala antaa ymmärtää, on Ylä-Lapissa oman käden oikeutta käyttänyt aivan toinen osapuoli kuin Greenpeace tai laidunmetsistä huolestuneet poromiehet ja saamelaisjärjestöt. Greenpeacen “rikokseksi” Inarin metsäkiistassa on jäänyt luvaton väliaikainen leiriytyminen metsään ja tiedottaminen tilanteesta. Esimerkiksi metsätaloustoimintaa, kuten hakkuita, ei ole häiritty. Jos se tulkitaan yksipuolisesti laittomaksi ja peräti väkivaltaiseksi toiminnaksi samalla kun suljetaan silmät toisen osapuolen jopa ihmisten koskemattomuuttakin vaarantaneelta toiminnalta, ei viranomaisten ajattelutapaa voi enää pitää puolueettomana, Hautala sanoo.

– Greenpeace, samoin kuin muut Suomessa toimivat ympäristöjärjestöt, kuten WWF, Suomen luonnonsuojeluliitto, Luonto-Liitto ja Maan ystävät, ovat laillisia järjestöjä. Järjestöjen periaatteisiin kuuluu toimia rauhanomaisesti ja väkivallattomasti. Kansalaistottelemattomuuteen, jota järjestöt joskus käyttävät, joudutaan turvautumaan vasta tilanteessa, jossa Nevalan mainitsemat demokraattiset kanavat eivät toimi. Ollakseen uskottavaa toiminnan on tapahduttava avoimesti, omilla kasvoilla ja omilla nimillä.

Ylä-Lapin metsäkiistan yksi pääongelma on Hautalan mielestä ollut se, ettei kaikkia osapuolia ole kohdeltu tasa-arvoisesti. Valtio ei ole Inarin saamelaispaliskuntien, poromiesten ja saamelaisjärjestöjen vetoomuksista huolimatta antanut liikelaitos Metsähallitukselle tarvittavia valtuuksia neuvotella tärkeiden metsien säästämisestä. Paliskuntien esittämät muutokset valtion metsien käytön suunnitteluun on sivuutettu. Valtion harjoittamaa poromiesten osallistamista maa- ja metsätalousministeriön alaista Paliskuntain yhdistystä kuulemalla ei myöskään voida kutsua puolueettomaksi eri osapuolten huomioon ottamiseksi. 

– Keskeistä olisi löytää keinoja sovitella yhteiskunnallisia ristiriitoja uusin tavoin, kuten luomalla sellaisia sovittelumekanismeja, joissa tarvittaessa puolueettomien ulkopuolisten avulla kyetään löytämään kaikkia osapuolia tyydyttävä kompromissi. Ratkaisuja tuskin saadaan aikaiseksi niin kauan kuin viranomaiset Supon päällikön tapaan mustamaalaavat väkivallattomia ja rauhanomaisia toimintatapoja harjoittavaa laillista kansalaisjärjestöä, Hautala päättää.