Turun Sanomien kolumni 25.10.2002
Harvoin on nähty hymyilevämpää miestä kuin EU:n komission puheenjohtaja Romano Prodi Irlannin kansanäänestyksen tuloksen selvittyä. Harvoin on myöskään kasattu niin paljon tulisia hiiliä yhden kansakunnan harteille kuin nyt irlantilaisten. Mielipidevaikuttajat saatiin yksissä miehin uskottelemaan, että tuo pieni kansa uhkaa estää EU:n historiallisen laajentumisen. Irlantilaiset leimattiin kiittämättömiksi, ja unionin johtajat lisäsivät paineita vakuuttaen, ettei mitään b-suunnitelmaa ollut. Merkillistä, kun minäkin olen nähnyt niitä. [:]
Kansanäänestyksistä ainakin puhutaan taas. Olen ollut mukana perustamassa instituuttia, joka tutkii ja edistää suoraa demokratiaa Euroopassa. Pian valmistuva raporttimme osoittaa, että kansanäänestykset eivät ole maanosassamme vähenemään vaan lisääntymään päin, ja niitä synnyttää erityisesti EU-kehitys. Viimeisten kymmenen vuoden aikana on EU:n peruskysymyksistä järjestetty yhteensä 20 kansanäänestystä. Kaikkien kymmenen tulevan jäsenmaan odotetaan antavan kansalaisten päättää liittymisestä lähimmän vuoden aikana. Instituuttimme suosittelee, että EU:n tulevaisuuskonventin tuottama ehdotus vietäisiin kaikissa nykyisissä ja tulevissa jäsenmaissa samanaikaisesti kansanäänestykseen.
Tämä antaisi tulevalle perustuslaille vankan pohjan, ja kenties mahdollisuuden joillekin maille jättäytyä sen ulkopuolelle.
* * *
kansanäänestysten lisääntyessä saamme tottua siihen, että kansalaisten vastuuntuntoa ja kypsyyttä epäillään jatkossakin. On syytä kirjoittaa ensi tilassa kirjanen nimeltä “kymmenen harhaluuloa kansanäänestyksistä ja suorasta demokratiasta”, jotta keskustelussa säännöllisesti toistuvat virheet ja ennakkoluulot tulisi korjattua. Kuka epäilee päätöksentekijöiden vain pakenevan vastuutaan, kuka taas asettaa kyseenalaiseksi ihmisten kyvyn hankkia tietoa ja ottaa kantaa “Vaikeisiin” asioihin.
Ilta-sanomat kommentoi “kansanäänestysfanien” ajatuksia pääkirjoituksessaan (17.10.) asettaen vastakkain kansanedustajien riippumattomuuden ja sen, että edustajan “tarvitsee vetäytyä oletettujen äänestäjien selän taakse”. Tämän omintakeisen valtio-opin teorian mukaan kansanäänestykset siis vaarantavat edustajien riippumattomuuden!
Suomen parin vuoden ikäinen perustuslaki oli vanhentunut jo syntyessään, kun se keskittyi vain valtioelinten keskinäisiin suhteisiin unohtaen kansalaisen poliittisena toimijana. Olisi täysin perusteltua aloittaa saman tien keskustelu seuraavasta perustuslakiuudistuksesta, jolla tämä puute korjataan. Meiltä puuttuu kokonaan Tanskan ja Irlannin mukainen mahdollisuus alistaa eduskunnan päätös merkittävästä valtiosopimuksesta kansalaisten lopullisesti hyväksyttäväksi tai hylättäväksi. Kunnan asukkaina kansalaiset voivat tehdä kansalaisaloitteita, mutta valtiollisessa elämässä sitä ei tunneta.
Eduskunta on juuri keskustellut kansalaisten suorasta osallistumisesta. Oli ilahduttavaa lukea, että hallintovaliokunnan mielestä “edustuksellinen demokratia ja kansalaisten suorat osallistumismuodot muodostavat yhdessä toimivan demokratian kokonaisuuden”. Tästä olisi hyvä jatkaa. Käytännössä päätöksentekijät harvoin tarjoilevat osallistumismahdollisuuksia kansalaisille edes sen verran kuin lait niitä sisältävät, vaan ne on otettava itse.
* * *
iri-instituutin kansainvälisessä vertailussa suomi luokiteltiin kansanäänestysten suhteen pelokkaiden joukkoon, voidaanpa puhua takapajulastakin. Tästä käynee esimerkiksi se, että koko valtiollisen historiamme aikana on järjestetty vain kaksi kansanäänestystä. Aina kun keskustelu kolmannesta alkaa, päätöksentekijät toteavat hoitavansa asian mieluummin itse. Tämä on vahinko, sillä kansanäänestys voisi olla modernissa yhteiskunnassa kansansivistyksen väline oikeuttaessaan tai pakottaessaan jokaisen pohtimaan tärkeää asiaa.
Toivottomiin tapauksiin suomea ei kuitenkaan lueta, toisin kuin bulgaria ja romania. Turhista peloista kannattaisi suomessa silti luopua. On vakuuttavaa näyttöä siitä, että luottamus päätöksentekoon ja yleensä demokratiaan vahvistuu, kun ihmisillä on mahdollisuus siirtyä päätöksenteon katsomosta näyttämölle.
Yksi saksan päälehdistä, Frankfurter allgemeine zeitung, kirjoitti keskiviikkona, että Irlannissa koetun kaltaisista kansanäänestyksistä voi tulla Euroopan yhdentymisen kompastuskiviä. Toisaalta ne osoittavat välähdyksenomaisesti kuinka syvä kuilu eurooppalaisten eliittien ja kansan välillä on. Lehti toteaakin, että Irlannin ja tanskan kansanäänestykset ovat täysin välttämättömiä niin kauan kuin poliitikoilla ei ole halua tuoda Eurooppaa lähemmäksi kansalaisia. – asiaa tuskin voi selvemmin ilmaista.
HEIDI HAUTALA
Kirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen (vihr.) ja Amsterdamissa sijaitsevan Initiative and Referendum Institute Europen (IRIE) perustajia.
