Viikko sitten aloitettu kansalaisaloite avasi tien kohti kansanäänestystä Suomen Nato-jäsenyydestä. Aloite kansanäänestyksen järjestämiseksi saavutti vaaditun 50 000 kansalaisen tuen ennätysajassa ja siirtyy eduskunnan käsittelyyn.

Kannatan kansanäänestyksen järjestämistä. Toivon, että eduskunta tekee sen mahdolliseksi ja pohtii huolellisesti kansanäänestyksen toteuttamista. 

Nato-hakemuksen valmistelu on syytä aloittaa nyt.

Venäjän hyökkäys naapurimaahansa on lopullisesti pudottanut naamiot, ja esillä on vain sodan kylmät kasvot, kuten presidentti Niinistö kuvasi tunnettaan. Tämän tunteen jakaa nyt moni suomalainen. Nato-optio ei ole turvallisuuden tae, emmehän tiedä mitä Putinin arvoituksellisessa mielessä liikkuu. Katson, että Nato-hakemuksen valmistelu on syytä aloittaa nyt, koska prosessi on vaativa eikä välttämättä aivan nopeakaan.

Naton demokraattisuutta kuvaa se, että jäsenyys vaatii liittyvän valtion kansalaisten tuen. Ei välttämättä kansanäänestystä, mutta nyt käsillä on sitä esittävä aloite, joka on omiaan avaamaan kanavan kansalaisten aktiiviselle osallistumiselle.

Suomessa on käytetty kansanäänestystä säästeliäästi, vuonna 1923 kieltolaista ja 1994 EU-jäsenyydestä. Vasta 2000-luvulla perustuslakiin luotiin mahdollisuus kansalaisaloitteeseen. Se on johtanut useisiin lakimuutoksiin, tärkeimpänä varmaankin tasa-arvoinen avioliitto.

Minua eivät pelota Venäjän trollit, koska juuri laajassa kansalaiskeskustelussa kyllä erotellaan informaatio disinformaatiosta. Kansanäänestyksen suuri etu onkin juuri siinä, että tavanomaista huomattavasti useampi osallistuu asian pohdintaan. Näin lopullinen päätös on legitiimimpi eli demokraattisesti oikeutetumpi.

Suomen perustuslaki tuntee vain neuvoa-antavan kansanäänestyksen. Tutkijoille on selvää, että tosiasiassa vaaleilla valitut päättäjät eivät voi sen tuloksesta poiketa. Tähän on tyydyttävä, koska varsinainen päättävä (”sitova”) kansanäänestys vaatisi perustuslakimme muuttamista. Siihen ei nyt ole aikaa.

On otettava oppia Iso-Britannian hallituksen tekemistä virheistä Brexit-kansanäänestyksessä. Jos kansalta kysytään vain, että, kuulkaa, haluatteko että eroamme EU:sta, kyllä vai ei, lopputulos voi olla juuri niin ristiriitoja nostattava kuin Iso-Britanniassa kävi. Parempi vaihtoehto olisi ollut äänestää valmiiksi neuvotellusta erosopimuksesta. 

Miten sitten eduskunta voisi käsitellä juuri sille jätettyä kansalaisaloitetta? Se voisi perusteellisen mutta nopeutetun valmistelun jälkeen todeta, että kansanäänestys järjestettäisiin melko pian. Jos aikaa arvioidaan olevan, se voitaisiin yhdistää kevään 2023 eduskuntavaaleihin. Pidän silti viisaampana toista tietä. Eduskunta voisi myös vastata kansalaisaloitteeseen käynnistämällä jäsenyyshakemuksen ja sitoutumalla tuomaan valmiin liittymissopimuksen kansanäänestyksessä hyväksyttäväksi tai hylättäväksi. Jälkimmäinen tie olisi mielestäni vastuullisempi. Kansalaiset tietäisivät, mistä tarkkaan ottaen äänestetään. Se myös antaisi aikaa tunnustella ja sopia askelmerkeistä Ruotsin kanssa, jos tämä on Ruotsinkin tahto.

Suomen ja Ruotsin tulisi liittyä Natoon yhtä aikaa.

Tutkija Francois Heisbourg, joka tuntee hyvin Suomen tilanteen, on kehottanut toimimaan nyt, kun Venäjän huomio on vielä Ukrainassa. Hän on monien muiden tapaan myös korostanut, että Suomen ja Ruotsin tulisi liittyä Natoon yhtä aikaa. Suomen ja Ruotsin valtiollinen yhteys ja yhteistyö on niin tiivistä, että keskustelua niiden välillä ei varmasti tarvitse pidätellä. Ruotsissa on vaalit jo syksyllä 2022, ja aivan epäilemättä liittoutumisesta tulee keskeinen teema. 

Olen ehdottanut, että Nato kutsuu kaikki jäsenikseen kaikki kuusi EU:n jäsenmaata, jotka eivät ole vielä Naton jäseniä. 

Näen tietysti, että jokaisella ”kuutosista” on omat historialliset, perustuslailliset ja muut syynsä liittoutumattomuuteen. Koska mikään ei Euroopan turvallisuudessa ole kuin ennen Venäjän aggressiota, tabut murtuvat, minkä olemme nähneet esimerkiksi Saksan tuoreessa päätöksessä viedä aseita Ukrainan puolustamiseen.

EU:n terästäytyminen Ukrainan sodan seurauksena on ollut suorastaan huikeaa. EU myös pelaa Naton kanssa täysin yhteen. Palaset voisivat nyt asettua paikalleen, kun mikään ei ole kuin ennen kriisiä. EU:sta voisi nyt rakentua Naton eurooppalainen pilari. Se vahvistaisi unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa monin tavoin.