Euroopan parlamentin jäsen Heidi Hautalan (vihr.) puhe Irakin sotaa vastustavassa mielenosoituksessa Helsingissä 30.11.2002
Irak kielsi kansainvälistä oikeutta rikkoen joulukuussa 1998 YK:n asetarkastajien työn. Kun se nyt on sallinut YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1441 mukaisesti asetarkastajien palata, on Irakilla kaikki mahdollisuudet estää Yhdysvaltain ja sen liittolaisten hyökkäys. On kuitenkin olemassa vakava vaara, että turvaneuvoston julkilausuman pienintäkin rikettä käytetään yksipuolisen, “ennaltaehkäisevän” sodan aloittamiseen Irakia vastaan. Turvaneuvoston on kannettava vastuunsa, jotta näin ei käy. On vedottava erityisesti neuvoston eurooppalaisiin jäseniin, Ranskaan ja Britanniaan. [:]
Yhdysvaltain ja Britannian yksipuolisen hyökkäyssodan mahdollistava lähestymistapa vaikeuttaa ja tekee jopa mahdottomaksi käyttää kaikki ei-sotilaalliset keinot sodan ehkäisemiseen. Irak on vain yksi maa, jolla on joukkotuhoaseohjelma. Ei voi kylliksi korostaa, miten tärkeää on jatkaa maailmanlaajuista aseriisuntaa ja vahvistaa konfliktien ei-sotilaallista ehkäisyä ja hallintaa. Bushin hyökkäyssodan oppi tekee tyhjiksi vuosikymmenten aseriisuntaponnistelut. Entä jos Venäjä käyttää samaa oppia tshtsheenisissien karkottamiseen Georgiasta tai Kiina Taiwanin kysymyksen lopulliseen ratkaisemiseen? Kumpikin maa on Yhdysvaltain liittolainen suuressa kansainvälisessä terrorismin vastaisessa taistelussa.
Meidän on toimittava niin, että kansainvälinen, monenkeskinen maailmanjärjestys säilyy ja vahvistuu. On estettävä jatkuvat yritykset alistaa YK:n arvovalta yksipuolisille, maailman rauhan ja vakauden pyrkimykset vaarantavalle voimapolitiikalle. Täytyy muistaa, että turvallisuusneuvostoakin sitoo YK:n peruskirja. YK:n eräänä keskeisenä perustana on sellaisen käsityksen ja käytännön hylkääminen, jossa sota nähdään yhdeksi politiikan keinoksi. Vuonna 1945 sodan kokeneet kansat päättivät ettei näin ei voi enää koskaan saa olla.
Todella huolestuttava kysymys onkin, olemmeko palaamassa aikaan, jolloin sota on jälleen politiikan keino? Ei siis pelkästään politiikan mahdollinen seuraus vaan yksi politiikan hyväksytyistä keinoista? Kun terrorisminvastainen toiminta on nostettu yhdeksi tärkeimmistä kansainvälisistä tavoitteista, täytyy myös tarkkaan harkita väkivallan käytön ehtoja ja kriteerejä. Huonosti käytetty harkinta tarjoaa vastustajille tekosyyn turvautua samoihin keinoihin. Koston kierre syntyy. Terrorismin vastainen sota kääntyykin ruokkimaan terrorismia.
YK:n kykyä konfliktien ehkäisyyn ja väkivallattomaan ratkaisemiseen on lisättävä. Maailmanlaajuista aseriisuntaa on vahvistettava. Sitoutumista ydinmateriaalien leviämistä ehkäisevään ydinsulkusopimukseen ja täydelliseen ydinkoekieltoon on edistettävä. On tuettava kaikkia ponnisteluja rauhan saamiseksi Lähi-itään. On otettava vakavasti paitsi terrorismi, myös maailmassa sitä ruokkivat syyt kuten köyhyys, kansalaisoikeuksien kieltäminen ja näistä seuraava näköalattomuus.
Ei ole epäilystäkään siitä, että Irakin hallitsija Saddam Hussein on vaarallinen diktaattori, joka on aiheuttanut mittaamattomia kärsimyksiä omalle kansalleen, ja myös Iranin, Kuwaitin ja Israelin kansoille. Valitettavasti hän on saanut harjoittaa sortoaan myös läntisten liittolaisten lyhytnäköiselle tuella, jonka seurauksista ne nyt saavat kärsiä. Irakin on päästettävä kansainväliset ihmisoikeustarkkailijat maahan. Irakin vastaiset pakotteet ovat osoittautuneet täysin epäonnistuneiksi. Ns. Ruokaa öljystä -ohjelma on vuotanut pahasti ja antanut Irakin johdolle mahdollisuuden salakuljettaa öljyä maasta sekä siirtää näin saadut tulot omaan taskuunsa. UNICEFin mukaan Irakissa olisi kuollut puoli miljoonaa lasta vähemmän ilman talouspakotteita. Pakotteiden seuraukset Irakin kansalle ovat olleet niin katastrofaalisia, että kaksi pakoteohjelman YK-koordinaattoria erosi peräjälkeen. Jos Irakia vastaan alkaa sota, se tuhoaa myös UNICEFin humanitääriset ponnistelut Irakissa.
Suomalaisen rauhanliikkeen sisarjärjestö, brittiläinen CND on haastanut Britannian hallituksen oikeuteen sen aikeista yhtyä Irakin vastaiseen sotaan ilman YK:n uutta, sen nimenomaisesti sallivaa päätöslauselmaa. Ensimmäistä kertaa maassa ryhmä kansalaisia haastaa hallituksen oikeuteen sodanjulistuksesta. CND pelkää, että “ennaltaehkäisevä” isku tehtäisiin Yhdysvaltain, Britannian tai Israelin ydinasein. Tästä seuraisi laajan ydinsodan uhka. Aikaa ei ole paljoa, sillä Irakin on annettava 8.päivään joulukuuta mennessä YK:n asetarkastajille kaikki tiedot kaikista joukkotuhoaseohjelmistaan. Me emme ole täällä päivääkään liian aikaisin. Lainaan kahta juristien kansainvälistä järjestöä (Western States Legal Foundation WSLF, Lawyers Committee on Nuclear Policy LCNP): “Sota ei ole tie rauhaan. Kansainvälistä oikeutta sotien ehkäisemiseksi on vahvistettava. Hyökkäyssota on yksi vakavimpia rikoksia kansainvälistä oikeutta vastaan. Toisen maailmansodan jälkeen Saksan ja Japanin viranomaiset ja upseerit joutuivat oikeuden eteen ja tuomituiksi hyökkäyssodan suunnittelusta ja toteuttamisesta. Hyökkäyssodan kielto ei tunne poikkeuksia “ennaltaehkäisevän” iskun nimissä, jolloin yhden valtion johto uskoo toisen valtion uhkaavan ja saattavan hyökätä joskus tulevaisuudessa. YK:n peruskirja ei salli ennaltaehkäisevää sotaa, ja mikäli turvallisuusneuvosto sellaiseen myöntyisi, se murentaisi peruskirjan sisältämiä väkivallan käytön rajoituksia. Mikäli turvallisuusneuvosto oikeuttaisi voimankäytön tilanteessa, jossa yksi suurvalta käytännössä kiristää YK:ta, uhaten hyökkäyksellä joka tapauksessa, koko YK-järjestelmän uskottavuus on hengenvaarassa.”
Aikaa ei Irakilla eikä sitä sodalla uhkaavilla mailla ole paljoa. Sodan sijaan on käytettävä loppuun asti kaikki ei-sotilaalliset keinot. Kansainvälisen oikeuden vastainen hyökkäyssota on estettävissä. Sodankäynnistä ei saa taas tulla kansainvälisen politiikan keinoa.
