“Kukaan ei enää voi kiistää kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen, etenkään ihmisoikeusjärjestöjen merkitystä kansainvälisissä suhteissa. Aika, jolloin ulkopolitiikka kuului vain diplomaateille, on ohi”, toteaa Euroopan parlamentin jäsen Heidi Hautala. [:] Hautala on jättänyt asevientiä koskevan asiakirjapyyntönsä Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen punnittavaksi. Hän oli pyytänyt tiettyä asiakirjaa kesäkuussa 1996, mutta ministerineuvosto ei suostunut pyyntöön. Hautala hakee oikeusteitse päätöksen kumoamista. Heidi Hautala teki marraskuussa 1996 ministerineuvostolle kirjallisen kysymyksen, jossa hän pyysi neuvostoa selventämään unionin ihmisoikeuksia koskevaa asevientikriteeriä. Vuosina 1991-1992 hyväksyttyjä asevientiä koskevia kriteereitä on kahdeksan. Hautalan tavoitteena oli saada lisätietoja kriteereiden soveltamisesta, koska muutamat unionin jäsenmaat – mukaanlukien Suomi – tuntuivat myöntävän asevientilupia ihmisoikeuksista piittaamatta esimerkiksi Indonesiaan ja Turkkiin. Neuvoston maaliskuussa 1997 antamassa vastauksessa viitattiin työryhmäraporttiin, jossa tarkastellaan kriteereiden soveltamista. Hautala päätti pyytää tätä raporttia luettavaksi, koska itse vastauksesta ei käynyt ilmi, miten kriteeri tulee ymmärtää. Neuvosto vastasi pyyntöön kuitenkin kielteisesti todeten, että “kyseiseen kertomukseen sisältyy erittäin arkaluontoisia tietoja, joiden ilmaiseminen olisi haitallista yleiselle edulle, erityisesti yleiselle turvallisuudelle”. Heidi Hautala uudisti asiakirjapyyntönsä neuvoston säännösten mukaisesti. Lopullisessa vastauksessaan neuvosto perustelee kielteistä päätöstään sillä, että kyseisen asiakirjan luovuttaminen aiheuttaisi haittaa unionin suhteille kolmansiin maihin. Neljän maan eli Britannian, Kreikan, Ruotsin ja Tanskan edustajat katsoivat, että asiakirja olisi tullut luovuttaa. Lopullinen päätös syntyi ilman keskustelua ns. A-asiana kuluttajaministerien kokouksessa marraskuussa 1997. Heidi Hautala toivoo oikeuskäsittelyn selvittävän, onko ministerineuvosto soveltanut oikein poikkeuksia, joita asiakirjajulkisuuden perusperiaatteeseen on mahdollista tehdä. Hän pitää viittausta yleiseen etuun ylimalkaisena. Hautalan mukaan unionin kansalaisilla on oltava mahdollisimman laaja oikeus tutustua unionin toimielinten asiakirjoihin. “Koska nämä kahdeksan asevientikriteeriä sinällään on jo julkistettu, on täysin oikeutettua olettaa, että myös niiden soveltamista koskeva asiakirja voidaan antaa kansalaisten luettavaksi. Erityisen merkittäksi asian tekee juuri nyt se, että Britannia, joka on juuri aloittanut puolivuotiskautensa puheenjohtajana, on ilmoittanut, että asevientiä koskevien käytännesääntöjen laatiminen on yksi Britannian keskeisiä tavoitteita”, arvioi Hautala. Asian käsittely tuomioistuimessa etenee siten, että neuvostolla on kuukausi aikaa antaa vastineensa kanteeseen. Tämän jälkeen seuraa suullinen käsittely. Heidi Hautalaa edustavat asianajajat Onno van Brouwer ja Thomas Janssens. Brouwer edustaa myös Ruotsin journalistiliittoa asiassa, joka koskee Journalisten-lehden pyytämien sisä- ja oikeusasioita käsittelevien asiakirjojen epäämistä.