Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen korostaa mielellään EU:n ilmastojohtajuutta. Unionilla ei ole vain tavoitteita vaan myös keinoja niihin pääsemiseksi. Komission tuore päätös vihreiden sijoitusten luokittelusta on EU:n maineelle ikävä kolaus.
Taksonomian pitäisi antaa sijoittajille selkeät ohjeet kestävän talouden mukaisista sijoituskohteista, EU:n kuuden ympäristötavoitteen mukaisesti. Myös viherpesua pyritään estämään moninaisten, enemmän tai vähemmän harhaanjohtavien ympäristöväitteiden tsunamin keskellä.
Komission oma neuvonantajaryhmä (Platform on Sustainable Finance) on tyrmännyt yritykset pestä fossiilinen kaasu ja ydinvoima vihreiksi. Asiantuntijaryhmän mukaan kaasulla ja ydinvoimalla ei pystytä saavuttamaan vuosien 2030 ja 2050 ilmastotavoitteita vaarantamatta unionin muita ympäristötavoitteita ja sosiaalisia minimivaatimuksia. Tällaiset reunaehdot sisältyvät itse taksonomia-asetukseen, johon niin sanottu delegoitu säädös perustuu.
Ydinvoimasta ja fossiilikaasusta piti väkisin saada kirkkaasti vihreää.
Ryhmä myös esitti vaihtoehtoa, että ei-vihreiksi katsottaville siirtymävaiheen energialähteille luotaisiin toinen, keltainen luokka. Komissiolla ei ollut lainkaan halua harkita tätä, niinpä se kehotti joulukuussa ryhmää keskeyttämään tämän kaavailun. Ilmeisesti ydinvoimasta ja fossiilikaasusta piti väkisin saada kirkkaasti vihreää.
Taksonomiapäätös on puhdas lehmänkauppa, jossa vahvat jäsenvaltiot muodostivat enemmistön jatkaakseen kestämätöntä energiantuotantoa. Joukkoa johti Ranska, innokkaana apulaisenaan Suomi ja joukko itäisen Euroopan maita. Ne halusivat pestä ydinvoiman vihreäksi, ja tavoitteen varmistamiseksi joukkoon saatiin kaasusta riippuvainen Saksa. Nyt Saksassa on uusi hallitus, jonka vihreät ministerit koettavat kääntää aiemman kannan.
On ymmärrettävää, että ilmastonmuutos lisää ydinvoiman kannatusta. Se ei kuitenkaan ole ymmärrettävää, että ydinvoimasta on kuin taikaiskusta tullut kaikin puolin vihreää ja kestävää. Komission omat asiantuntijat ovat todenneet ydinvoiman olevan ristiriidassa taksonomia-asetuksen vaatimuksen kanssa, että vihreät sijoitukset eivät saa aiheuttaa merkittävä haittaa (”do no significant harm”).
Tätä surullista viherpesua ovat saaneet seurata sivusta myös Suomen vihreät, kun hallitus pääministeri Sanna Marinin johdolla on jo kuukausia lobannut ydinvoimaa taksonomiaan kaikin mahdollisin keinoin. Lobbauksen huippukohta oli asiasta vastaavan finanssikomissaari Mairead McGuinnessin Suomen-vierailu joulukuussa. Vierailu tuotti tulosta, komissaari nimittäin taksonomiapäätöstä esitellessään kehui Suomen esimerkillistä ydinvoimaa.
Taustalla lienee myös puheenjohtaja Ursula von der Leyenin pelko Ranskan suututtamisesta, niin määrätietoisesti presidentti Macron on ydinvoimaa ajanut taksonomiaan. Näyttää siltä, että komissio puheenjohtajansa johdolla on toiminut kirjurina vahvojen jäsenmaiden paineen alla. Tämä ei ole sille kunniaksi.
Euroopan investointipankki on ilmoittanut pidättäytyvänsä kaasun ja ydinvoiman suosimisesta omassa kestävyysarvioinnissaan. Pankin kestävän rahoituksen huippuasiantuntijan Eila Kreivin mukaan poliitikot voivat päättää kestävistä hankkeista yhtä, mutta markkinat saattavat toimia toisin.
Komission päätös on omiaan sekoittavan markkinoita, ei luomaan selkeyttä.
EU:n jäsenmaat sekä parlamentti voivat tahoillaan kumota komission päätöksen neljän kuukauden määräajan kuluessa. Mitään ei menetettäisi, jos niin kävisi, koska aiemmat linjaukset jäävät voimaan ja riittävät ohjaamaan pääomia kestäviin kohteisiin. Olemme ryhtyneet parlamentissa jo toimeen.
