Oletko koskaan tutkinut vanhaa mosaiikkitaideteosta? Kaukaa havaitsee kokonaisuuden, askel askeleelta alkaa teoksesta hahmottua limittäin yhä pienempiä kokonaisuuksia, jotka jäsentyvät saumatta ympäristöönsä. Aivan lähellä havaitsee jo yksityiskohdat, jotka koostuvat taiten asetelluista mosaiikkipalasista. Kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. [:] Äskettäin jäin tuijottamaan Agfan mainosjulistetta, jossa pienet valokuvat jäsentyivät mosaiikkina esittämään maapallomme maanosia ja sen värikästä moninaisuutta. Etäältä katsoen yksityiskohdat sulautuivat kuvaksi yhteisestä maapallostamme. Kaaosteoria puolestaan on tutkinut saniaista, jossa pieni lehvän kärki on kuva suuremmasta rakenteesta ja sen järjestäytynyt osa. Kuvaa tarkentamalla löytyy yhä uusia, samankaltaisia yksityiskohtia. Samalla tavalla voi tarkastella poliittisia yksiköitä. Muodostavatko ne jatkumon, joka kuljettaa kansalaisen äänen aina kaupunginosasta tai kylästä maailmanyhteisöön saakka? Vai onko mahdotonta saada ääntään kuuluviin siellä, missä tehdään elämäämme kaikkein eniten rajoittavia päätöksiä ja valintoja eli maailmantalouden tasolla? Maailman tasolla ei ole toimivaa demokratiaa. Jokaisen pitäisi kuitenkin voida vaikuttaa samaan aikaan monilla eri tasoilla tehtäviin päätöksiin. Tällaiset pohdiskelut ovat tehneet minusta jo aikaa sitten federalistin, vieläpä globaalin federalistin. Valta ja päätöksenteko tulisi jäsentää toisiinsa sisältyviin yksiköihin, joissa jokaisessa perustekijänä on kansalainen. Ihastuin Saksan liittopresidentin pitämään puheeseen, jossa hän esitti federalismin järjestysperiaatteena Euroopan unionin tulevaisuudessa: vain federalismi takaa järjestelmän demokraattisen oikeutuksen. Saksalaisena federalismi edustaa hänelle tietysti vallan hajautusta, ei sen keskitystä.
Federalismia voitaisiin järjestysperiaatteena soveltaa hyvinkin pieniin osasiin. Miksei Suomesta tullut liittovaltiota kaksikamarisine parlamentteineen, vaikka eduskuntatalossa on jopa huone senaatille? Väkiluvun pienuus ei riitä vastaukseksi. Jännite pääkaupunkikeskeisyyden ja muun maan tarpeiden välillä voisi ratketa, jos maakunnat olisivat edustettuina eduskunnan ylähuoneessa, kukin yhdellä äänellä. Mitään päätöstä ei voitaisi tehdä ilman, että eduskunnan ala- ja ylähuone kykenevät sopimaan näkemyseronsa. Maailmanlaajuisesti on havaittavissa pyrkimys, jossa saman alueen valtiot liittyvät yhteen laajemmiksi kokonaisuuksiksi. Vuonna 2005 muodostetaan Amerikkojen vapaakauppa-alue. Myös Euroopassa vapaakauppa oli viaton alku valtioiden yhteistyölle. Yhdentymisen siirtyessä uusille alueille tarvitaan myös poliittista yhteistyötä ja luopumista suvereenisuudesta. Miten toimitaan, jottei demokratia rapaudu eivätkä kansalaisten vaikutusmahdollisuudet katoa? Tästä on kyse, kun pohditaan, pitääkö EU:sta tehdä liittovaltio omine perustuslakeineen ja kaksikamarisine parlamentteineen. Asetun katsomaan maapalloa vähän kauempaa, tulevaisuuteen. Mitä näen? Laajoja yhteenliittymiä, joista jokainen koostuu aina vain pienemmistä, sisäkkäisistä kokonaisuuksista, värikkäistä mosaiikkipaloista. Jokainen on kohdallaan kuin taideteoksessa.
Vihreän Langan kolumni 15/01
