Monessa kunnassa pohditaan paraikaa sitä, miten jätehuolto tulevaisuudessa järjestetään, kun kaatopaikalle menevän jätteen määrää on vähennettävä. Suunnitteilla on noin kymmenen suurta jätteenkäsittelylaitosta, joista suurimmassa osassa aiotaan ryhtyä polttamaan yhdyskuntien sekajätettä. Näin käsiteltäisiin jopa puolet Suomen yhdyskuntajätteestä. Vihreiden kuntapäivillä keskusteltiin sunnuntaina jätepolitiikan ohjaamisesta kestäville raiteille.[:]
– Kunnanvaltuustot ovat käytännössä luopuneet ohjausvelvoitteestaan antamalla suuria investointeja vaativat ja jätepolitiikan suunnan määrittävät päätökset kunnallisille jäteyhtiöille. Päätökset tehdään valtuutettujen ulottumattomissa ja ilman lakisääteisiä YVA-menettelyjä, kansanedustaja Heidi Hautala totesi.
– EU:n kaatopaikkadirektiivin mukaisesti kaatopaikoille saa vuonna 2016 viedä enää 35 % luonnossa hajoavan jätteen määrästä verrattuna vuoteen 1995. Suomessa on tällä varjolla luotu vaihtoehdoton tilanne, joka on johtamassa paniikinomaiseen ja mittavia laitosinvestointeja vaativaan yhdyskuntajätteen polton lisäämiseen. Näin mitätöidään EU:n ja Suomen jätepolitiikan ensisijainen tavoite, jätteiden synnyn ehkäisy, kansanedustaja Heidi Hautala arvosteli.
Heidi Hautala huomautti, että Suomessa on jäänyt vähemmälle huomiolle EU:n tuomioistuimen ratkaisu, jonka mukaan sekajätteen polttoa erityisissä jätteenpolttolaitoksissa ei lasketa jätteen hyödyntämiseksi, vaan se rinnastetaan kaatopaikkakäsittelyyn.
– EU näyttää hyväksyvän hyödyntämiseksi vain ns. rinnakkaispolton, jossa esim. kivihiiltä korvataan voimalaitoksissa tietyillä jätejakeilla. Toisaalta EU:ssa ei myönnetty tälle erityisesti Suomessa käytössä olevalle jätteenpoltolle mitään erityisetuja päästörajoissa tai mittausvelvoitteissa, eikä senkään kapasiteettia tule yliarvioida laitoksia suunniteltaessa.
– Suomessa virallisena tavoitteena on, että jätemäärä kasvaisi 15 % hitaammin kuin BKT. Tämäkin vaatimaton tavoite on luisumassa käsistä löysän jätestrategian mukana. Vauraiden maiden on nostettava ekotehokkuutensa moninkertaiseksi, jotta kestävän kehityksen maailmanlaajuiset tavoitteet voivat toteutua, Hautala totesi.
– On otettava käyttöön tehokkaita taloudellisia ohjauskeinoja kuten veroja ja maksuja. Vain siten ympäristölle parhaat keinot kuten jätteen synnyn ehkäisy, uudelleenkäyttö ja materiaalien kierrätys saadaan kannattaviksi. Saastuttaja maksaa periaate edellyttää, että jätehuollon kustannukset sisältyvät tuotteiden hintaan eikä niitä siirretä maksettavaksi verorahoilla.
– Jätelainsäädännön edellyttämä tuottajan vastuu esim. autojen romutuksesta ja sähkö- ja elektroniikkalaitejätteestä on jo saanut valmistajat kehittämään autoja, pesukoneita, tietokoneita ja kännyköitä ympäristöystävällisemmiksi, Hautala huomautti.
