Turun Sanomien kolumni 1.3.2002
Torstai-iltapäivänä Euroopan parlamentti kuhisi kansalaisten ja hallitusten edustajia nykyisistä ja tulevista jäsenmaista. Tulevaisuuskonventin juhlalliset avajaiset olivat alkamassa. [:]
Parlamentaarikot ovat reagoineet voimakkaasti aristokraattisia elkeitä täynnä olevan Valery Giscard d’Estaingin pyrkimyksiin keskittää valtaa itselleen. Giscard näkisi mielellään, että puheenjohtajiston kokoukset pidettäisiin suljettujen ovien takana ja niistä julkaistaisiin vain yleisluontoiset pöytäkirjat.
Suljetut kokoukset mahdollistaisivat tiskin alta tapahtuvat vaikuttamisyritykset. Käytävälähteiden mukaan neuvoston ranskalaisten miehittämä pääsihteeristö on Giscardin todellinen taustavoima.
Yllättäen Saksa on tarjonnut konventissa apuaan Euroopan parlamentin poliittisille ryhmille, mahdollisesti altruismin lisäksi vaikuttimenaan halu käyttää kaikki kanavat myös omien näkemystensä suosion kasvattamiseen ja ranskalaisten pyrkimysten pitämiseen aisoissa.
Jos on valittava ranskalaisen keskusvaltaa korostavan ja kansalaisia vieroksuvan hallintotavan sekä saksalaisen, onnistuneesti hajautetun liittovaltiokokemuksen välillä, valitsisin ilman muuta jälkimmäisen. Kyse on kuitenkin enemmästä, vakavasta huolesta suurten maiden valtapyrkimysten korostumisesta. Pääministeri Paavo Lipposen tilitys on pantu merkille myös kansainvälisessä lehdistössä.
Suuret maat pukevat valtapyrkimyksensä ehdotuksiin päätöksenteon “tehostamisesta”. Hiljattain Britannian taholta esitettiin, että Viron kaltainen pieni maa voisi ehkä pyörittää joitakin huippukokouksia, mutta muutoin se tuskin selviäisi neuvoston puheenjohtajuuden suunnattomasta työtaakasta. Kun tehokkuutta oikein korostaa, kärsii aina demokratia.
Suurten maiden mielissä komissio on usein ilonpilaaja, ja sen julkisuudessa joskus hieman kömpelöä puheenjohtajaa Romano Prodia onkin helppo pilkata. Taustalla on kuitenkin ajatus, jonka mukaan neuvoston sisälle syntyisi pysyvämpi puheenjohtajisto, suurten maiden direktoraatti, joka ottaisi itselleen komissiolta myös toimeenpanevaa valtaa.
Juuri tähänhän Lipponen on viitannut korostaessaan kerta toisensa jälkeen, että vahva komissio on pienten maiden paras ystävä. Hän on tismalleen oikeassa.
Voidaan puhua imperiumin vastaiskusta. Suurten maiden hallitukset ovat huomanneet, että konventista on vaara kehittyä jotain muuta kuin harmiton keskustelukerho, joka riitojen jakamana antaisi hallitusten edelleen yksinoikeudella sopia perustuslaillisista kysymyksistä unionissa. Siksi ne satsaavat siihen niin paljon.
Olisi kuitenkin vahinko, että konventti, josta tuli muodostua kansalaisten valitsemien edustajien perustuslakia säätävä kansankokous, sortuisi tukemaan näitä ylivaltapyrkimyksiä.
Suurtenkin maiden parlamentaarikoiden tulisi kieltäytyä tästä houkutuksesta ja nähdä, että unionia ei voida enää rakentaa hallitusten välisyyden periaatteen varaan. Nyt on mahdollisuus ottaa laadullinen harppaus kohti parlamentaarista ja kansalaiskeskeistä demokratiaa, jolle diplomaateilta periytyvät, salailua ja kansallisia etuja valvovat toimintatavat ovat myrkkyä.
Entä kenelle kukakin konventin jäsen on tilivelvollinen? Kimmo Kiljusen mukaan pienen maan parlamentin jäsen on turvallisessa seurassa kuuluessaan suureen ja mahtavaan eurooppalaiseen sosiaalidemokraattiseen perheeseen.
Hän kuten kaikki muutkin konventin jäsenet joutuvat jakamaan identiteettinsä skitsofreenisesti vähintään kahteen osaan. Yksi minuus on lojaali omalle hallitukselle tai parlamentille, toinen laatii strategiaa ja taktiikkaa eurooppalaisessa puolueessa.
Moni tulee yllättymään, kun nämä toistaiseksi hajanaiset eurooppalaiset puolueet astuvat konventin kautta esiin. Kun sosiaalidemokraateilla ja kansanpuolueella on noin neljän viidenneksen edustus, voi myös pohtia, onko Euroopan unioni kehittymässä kaksipuoluejärjestelmäksi, jota laajentuminen tulee entisestään vahvistamaan.
Euroopan parlamentin valtuuskunnalla on ehkä vähiten jakomielinen ja eniten eurooppalainen rooli. Tuleekin olemaan mielenkiintoista nähdä, kuinka hyvin hallitusten seireeninlaulu vaikuttaa heihin.
HEIDI HAUTALA
