Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n puheenjohtajatohtori Rajendra Pachauri esitteli parlamentissa järjestön tuoreen arviointiraportin ilmastonmuutoksen nykytilanteesta. Kehitysministerinä sain tavata tohtori Pachauria usein, Helsingissä, Joensuussa ja Delhissä. Suomi on tukenut monen vuoden ajan hänen Teri-instituuttiaan ja siihen liittyvää kestävän kehityksen huippukokousta.
Yli 800 tutkijan työryhmissä kirjoittama arviointiraportti kokoaa kattavasti havaintoja ilmastonmuutoksen vaikutuksista ympäristöön ja ihmisiin sekä mahdollisuuksia hillitä ilmastonmuutosta. Ilmaston lämpenemisen syy on ihmisten toiminta. Jokainen edellisestä kolmesta vuosikymmenestä on ollut kaikkia aiempia vuosikymmeniä lämpimämpi sitten mittaamisen aloittamisen vuonna 1850. Ajanjakso 1983 vuoden jälkeen on todennäköisesti ollut lämpimin 1 400 vuoteen. Teollistumisen alun jälkeiset kasvihuonepäästöt ovat nostaneet ilmakehän kasvihuonehiukkaspitoisuuden korkeammaksi kuin 800 000 vuoteen. Vuosien 2000-2010 kasvihuonekaasupäästöt ovat lisäksi olleet suuremmat kuin kolmella edellisellä vuosikymmenellä (1970-2000) yhteensä. Merenpinta on noussut 19 senttimetriä 1900-luvun alun jälkeen.
Ilman välitöntä, nopeaa toimintaa maapallon keskilämpötila ja sen peruuttamattomat seuraamukset niin ruokaturvallisuuden, ihmisten elinolojen kuin luonnon monimuotoisuuden suhteen kasvavat vielä radikaalisti enemmän.
Raportin mukaan ihmisperäinen ilmastonmuutos on väistämättä nostamassa planeetan keskilämpötilaa, mutta meillä on vielä mahdollisuus toimia. Keskeisintä on hillitä lämpötilan kasvu tämän vuosisadan loppuun mennessä kahteen celsiusasteeseen. Muutoksen hillitseminen vaatii välittömiä toimia kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi, ensi sijassa siirtymällä uusiutuvien energianlähteiden käyttöön ja luopumalla jo rakennetusta ydinvoimasta asteittain voimaloiden elinkaaren päättyessä. Lisäksi kestämättömät metsähakkuut olisi lopetettava välittömästi ja vaurioituneet metsät korvattava hiilisieppareina toimivilla uusilla metsillä. Myös globaalissa maataloudessa ja yksittäisten kuluttajien valinnoissa olisi siirryttävä kestäviin ratkaisuihin.
Ilmaston lämpenemisen hillitsemisellä on tietenkin hintansa, mutta myös talouskasvua aiheuttava vaikutus. Kaikkien ilmastonmuutospaneelin raportin esittämien toimien paneminen täytäntöön hidastaa maailmantalouden vuotuista kasvua 0,06 prosenttia tämän vuosisadan ajan. Taloutta ei siis heikennetä vaan talouden kasvua tylsistetään 0,06 prosenttia vuodessa ennustettuun 1,6-3 prosenttia kasvuun nähden. Raportissa ei kuitenkaan huomioida ilmastonmuutoksen hillinnän positiivisia talousvaikutuksia. Ilmastonmuutoksen torjumisen siirtäminen tulevaisuuteen tulisi tietysti huomattavasti kalliimmaksi.
