Tänään käsiteltiin ulkoasiainvaliokunnassa EU:n uuden ulkosuhdehallinnon perustamista. [:]Lissabonin sopimuksen yksi tavoitteista on luoda Euroopan unionille nykyistä selkeämpi ja yhtenäisempi rakenne suhteissa kolmansiin maihin. Tästä johtuen luotiin korkean edustajan tehtävä, jonka pitäisi olla yksi niistä selkeistä puhelinyhteyksistä Yhdysvaltojen presidentille.Tällä hetkellä korkean edustajan ympärille luodaan hallintorakennetta eli uutta eurooppalaista ulkosuhdehallintoa. Työllä on kiire, koska esityksen tulisi olla valmis jo huhtikuun loppuun mennessä. Työ on kuitenkin vielä melko levällään.

Oleellisinta on, että uusi hallinto luo hyvää yhteistyötä parlamentin, komission ja neuvoston välille ilman turhia päällekkäisyyksiä. Sen tulisi tyhjien sanojen sijaan tukea konkreettisesti Lissabonin sopimuksessa sovittuja tavoitteita, kuten rauhaa, globaalia kestävää kehitystä, köyhyyden vähentämistä, oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksien kunnioittamista. Tähän liittyen on tärkeää huolehtia siitä, että siviilipuolella on tarpeeksi henkilöstöä.

Nykyisin suuri haaste ulkosuhteissa on kauppasuhteiden ylivalta. Parhaassa tapauksessa ulkosuhdehallinto voisi valtavirtaistaa aiemmin mainitut tavoitteet, kuten ihmisoikeudet, kaikkeen ulkopolitiikkaan. Tätä varten tarvitaan henkilöstölle yhtenäistä koulutusta, jossa painotetaan näitä tavoitteita, kuten esimerkiksi sukupuolinäkökulman huomioimista kaikessa päätöksenteossa. Vihreät ovatkin pitäneet esillä oman koulutuskeskuksen perustamista. Tarvitaan myös naisia erityisedustajien tehtäviin ja gender-lähestymistä kaiken toiminnan suunnittelussa.

Tähän aihepiiriin liittyy myös paljon keskustelua herättänyt ulkosuhderahoitusinstrumenttien ohjelmoinnin vastuunjako ulkosuhdehallinnon ja komission välille. Kyse on muun muassa siitä, päättääkö kehitysyhteistyökomissaarin alainen hallinto itse kehitysyhteistyöinstrumenttien (European Development Fund ja Development and Cooperation Instrument) suunnittelusta ja implementoinnista vai onko Ashtonin hallinnolla päätösvaltaa tähän. Mielestäni tässä on tärkeintä, että köyhyyden vähentäminen näkyy kaikessa ulkopolitiikassa, mutta tämä ei saa tarkoittaa sitä, että asia siirtyy konkreettisen toiminnan sijaan vain puheisiin.

Ihmisoikeusvaliokunnan puheenjohtajana olen eniten painottanut ihmisoikeuksien valtavirtaistamista ulkosuhdehallinnossa. Tarvitsemme muun muassa koulutusta, korkean profiilin ihmisoikeusedustajan Ashtonille, nopeaa puuttumista ihmisoikeusloukkauksiin ja ihmisoikeusvastuuhenkilöt EU-edustustoihin ja lähetystöihin.

Kysyin tänään ulkoasiainvaliokunnassa korkealta edustajalta Ashtonilta, miten hän aikoo sisällyttää tehokkaasti ihmisoikeudet ulkosuhdehallintoon. Catherine Ashton vakuutti uudessa rakenteessa olevan selkeästi määritelty ihmisoikeusrakenne, jolla saadaan nykyistä parempia tuloksia. Hänen mukaansa ihmisoikeuksien pitää näkyä koko hallinnossa. Ashton oli kriittinen nykyisten ihmisoikeusdialogien toimivuuden suhteen. EU:n tulisi keskittyä enemmän tiettyihin kysymyksiin tehokkuuden nimissä.

Keskustelu jatkuu parlamentissa, jolla on asiassa valtaa budjetin ja henkilöstösäännöksien muodossa. Ulkoasianvaliokunta on erityisesti vaatinut sitä, että parlamenttia tulisi kuulla EU:n erityisedustajien valinnassa. Näin ei tapahtunut muun muassa Yhdysvaltain erityisedustajan Joao Vale de Almeidan tai Afganistanin edustajan Vygaudas Usackasin valinnassa.