Tavoitteet, prosessit ja tulokset ovat avainasemassa, kun kaikkea kehitysyhteistyötä muutetaan ihmisoikeusperustaiseksi, totesi ministeri Heidi Hautala keskustelutilaisuudessa kansalaisjärjestöjen ja konsulttien kanssa.

[:]

Keskustelutilaisuus 4.6.2013

Ihmisoikeusperustaisuus Suomen kehityspolitiikassa ja -yhteistyössä

Kehitysministeri Heidi Hautala

Check against delivery

Hyvät ystävät

Lämpimästi tervetuloa tähän ihmisoikeuksia ja kehitystä käsittelevään keskustelutilaisuuteen! Olen iloinen nähdessäni teeman kiinnostavan niin monia. Tämänpäiväisen tilaisuuden päätarkoituksena on ihmisoikeusperustaisuuden toimeenpano: toisin sanoen “toiminnallistaminen” sekä politiikassa että käytännön ohjelmissa ja hankkeissa. Tiedän, että tällaista yhteistä keskustelutilaisuutta on toivottu ministeriön puolelta, mutta myös kansalaisyhteiskunnan ja konsulttien puolelta.

Kansalaisyhteiskunta ja eduskunnan väestö- ja kehitysryhmä ovat olleet aktiivisia ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan ajamisessa ja sen toimeenpanon seuraamisessa. Haluan kiittää teitä tästä aktiivisuudesta, joka on ollut meidän työllemme tärkeä tuki. Ulkopuolinen seuranta on jatkossakin erittäin tärkeää, sillä sitä kautta saamme laajempaa – ja tarvittaessa myös kriittistä -palautetta tekemästämme työstä. Se kannustaa meitä edelleen parantamaan työtämme ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan toimeenpanossa. KPT:n tuleva vuosiarviointi antaa meille varmasti paljon kiinnostavia näkemyksiä.

Ihmisoikeusperustaisuus kehityksen lähtökohtana on looginen lähestymistapa – se ohjaa meitä toimimaan kehitysyhteistyökumppaneidemme kanssa niiden velvoitteiden mukaisesti, joita Suomi ja kumppanimaammekin ovat itse ottaneet toteutettavakseen ihmisoikeussopimusten pohjalta.

Ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan toimeenpano kehityksessä edellyttää, että ihmisoikeusnormit ja -periaatteet integroidaan toimintaan. Uskoakseni toimeenpanon osalta meillä kaikilla on parannettavaa ja tehostettavaa. Tämä tilaisuus antaakin hyvän mahdollisuuden jakaa käytännön kokemuksia: hyviä “lessons learned” kokemuksia että myös haasteita.
Mitä ihmisoikeusperustaisuus Suomen kehityspolitiikassa ja -yhteistyössä tarkoittaa

Kehityspoliittinen toimenpideohjelma toteaa, että ihmisoikeusperustaisen kehityksen mukaan köyhimmätkin ihmiset tuntevat oikeutensa ja kykenevät toimimaan niiden puolesta. Samaan aikaan viranomaisten tulee tuntea ihmisoikeusvelvoitteensa ja kyetä panemaan niitä toimeen. Suomi voi toiminnallaan tukea niin oikeuksien haltijoita kuin viranomaisiakin.

Ihmisoikeusperustaisuus tarkoittaa myös “demokraattista omistajuutta” kehityksen määrittelyssä ja toimeenpanossa, millä tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä, että ihmisillä (ts. oikeuksien haltijoilla) on todellinen ja merkityksellinen mahdollisuus osallistua kehitykseen. Omistajuuden käsitettä ei siis voi rajata vain hallinnolle ja viranomaisille. Osallistumisen varmistaminen erityisesti kaikista haavoittuvimmassa ja syrjäytymisvaarassa oleville ihmisille ja ryhmille on tärkeää (kuten naiset, lapset, vammaiset, vähemmistöt jne).

Ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan toimeenpano ei edellytä uusien apuinstrumenttien luomista vaan sitä, että lähestymistapa integroidaan tehokkaasti nykyisten instrumenttien sisään.

Jokaisessa politiikkatoimenpiteessä tai operatiivisessa ohjelmassa pitää pystyä vastaamaan vähintäänkin seuraavaan perustavanlaatua olevaan analyysiin, joka sisältää arvioinnin tavoitteen, prosessin ja tuloksen tasolla:

1. TAVOITE: Miten toiminnan tavoitteet tukevat ihmisoikeuksien edistämistä? Mitä ihmisoikeutta tai ihmisoikeuksia toiminta erityisesti edistää?
2. PROSESSI: Miten ihmisoikeusperiaatteet ohjaavat toimeenpanoa? Toisin sanoen, miten ihmisten merkityksellisen osallistumisen, sukupuolten tasa-arvon, syrjimättömyyden, tilivelvollisuuden ja muiden ihmisoikeusperiaatteiden toteuttaminen on varmistettu aina identifikaatiovaiheesta läpi koko hankkeen?
3. TULOS: Kolmanneksi on tärkeää kysyä, miten toiminnan tai ohjelman tulokset ovat edistäneet ihmisoikeuksia.

Miten ihmisoikeusperustaisuuden toteuttaminen näkyy toiminnassa ja mitä toiminnallistamiseksi on tehty?

– kehityspolitiikka ja dialogi sekä maatasolla että kv-tasolla

Kehityspoliittisen toimenpideohjelman aktiivinen ote ihmisoikeuksiin antaa mandaatin nostaa ihmisoikeuksia entistä aktiivisemmin esille sekä kahdenvälisessä että monenkeskisessä kehityspoliittisessa dialogissa. Kahdenvälisessä dialogissa on hyvä muistaa, että dialogi todellakin kulkee kahteen suuntaan – ihmisoikeusasioista tulee käydä aitoa keskustelua myös toisen osapuolen näkemyksiä kuunnellen ja myös Suomen omia ihmisoikeuskysymyksiä on oltava valmis käsittelemään.

Ihmisoikeusperustainen lähestymistapa vaikuttaa myös keskeisiin kehityspolitiikan prosesseihin. Vuoden 2015 jälkeisen kehitysagendan valmisteluprosessin osalta käydään Suomen prioriteeteista parhaillaan keskustelua. Suomen ja EU:nkin valmisteluissa ihmisoikeusperustainen lähestymistapa huomioidaan vahvasti. Suomelle on loogista nostaa esille mm. sellaisia kysymyksiä kuten eriarvoisuuden poistaminen, seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien edistäminen, oikeusvaltion tukeminen sekä puhtaan veden saatavuus. Samalla on muistettava, että asia ei kaikille maille ole yhtä selvä prioriteetti. Olemme kuitenkin valmiit puolustamaan näitä näkemyksiämme voimakkaasti neuvotteluprosessin edetessä.

Ihmisoikeuksien esille ottamisessa kehityspolitiikan kautta EU on Suomelle hyvä foorumi myös maatasolla. Suomi toimii aktiivisesti mm. EU:n ihmisoikeuspuolustajia tukevissa työryhmissä maatasolla. Lisäksi hyödynnetään YK:n ihmisoikeuksien määräaikaistarkasteluprosessia (UPR) ja suosituksia.
– maastrategiat pitkäaikaisten kumppanimaiden kanssa

Viime vuoden aikana valmistellut maastrategiat pitkäaikaisten kumppanimaiden osalta laadittiin ihmisoikeusperustainen lähestymistapa mielessä pitäen. Ihmisoikeusperustaisuus näkyy päätavoitteissa, aktiviteeteissa, indikaattoreissa ja on ohjeistettu myös osaksi raportointia.

Maastrategioiden laadintaprosessit olivat konsultatiivisia siten, että kumppanimaa oli niissä aktiivisesti mukana niin viranomais- kuin kansalaisyhteiskunnan tasoilla.

Esimerkiksi Nepalin maastrategiassa päätavoitteet tukevat ihmisoikeuksien toteutumista:
1. hyvää hallintoa ja oikeusvaltiokehitystä;
2. taloudellisten sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien tukemista sekä
3. luonnonvarojen ja ympäristön hyvää hallintaa.

Maastrategioiden valmisteluprosessin aikana tehtiin paljon työtä myös hyvien indikaattoreiden laatimiseksi, jotta voidaan mitata ja raportoida ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan toteutumisesta strategioiden toimeenpanossa. Indikaattorit ovat maaspesifejä – Nepalin maastrategiassa esimerkiksi mitataan haavoittuvien ryhmien osuutta hyödynsaajista eri sektoreilla, erityisesti konfliktista kärsineiden naisten osallistumista toimeentuloa kehittäviin hankkeisiin, ihmisten pääsyä osalliseksi puhtaasta vedestä Suomen hankkeiden kautta – poliittisella tasolla mitataan myös sitä, missä määrin Nepalin hallinto on toteuttanut kansallisen ihmisoikeuskomission suosituksia. Nämä ovat siis vain muutamia esimerkkejä.

– operatiivinen taso ohjelmien / hankkeiden toimeenpanoon liittyen

Hanketasolla paras tilanne on se, kun voidaan heti hankkeen alusta alkaen integroida ihmisoikeusperustainen lähestymistapa hankkeeseen. Tämä koskee uusia hankkeita, jotka voidaan identifikaatiosta ja suunnittelusta alkaen toteuttaa ihmisoikeusperustaisen kehityksen periaatteiden mukaisesti.

Suuri osa hankkeistamme on kuitenkin jo käynnissä olevia hankkeita, joissa ihmisoikeudet ovat toki mukana jossain määrin. Esimerkiksi maaseudun kehittämishankkeet yleensä tukevat oikeutta tyydyttävään elintasoon ml. ruokaan ja luonnonvarasektorin hankkeet oikeutta työhön ja kohtuulliseen toimeentuloon.

Usein kuitenkaan näissä vanhoissa hankkeissa ei ole lähtökohtaisesti määritetty ihmisoikeuksien edistämistä päätavoitteisiin, kuten aivan uusissa hankkeissa voidaan nyt tehdä. Siksi hankkeiden väliarvioinnit ja muut määräaikaistarkastelut ovat tärkeitä kohtia tarkastella sitä, kuinka hyvin ihmisoikeusperusteisuus on näissä hankkeissa huomioitu ja miten sitä voisi parantaa.

Toimeenpanoprosesseissa niin vanhoissa kuin uusissakin hankkeissa haavoittuvien ryhmien asema ja osallistuminen, sukupuolten tasa-arvo ja syrjimättömyys ovat asioita, joihin kiinnitetään erityistä huomiota.

– kapasiteetin vahvistaminen

Ministeriö on lisännyt ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan koulutuksen systemaattiseksi osaksi kaikkea kehitysyhteistyön koulutusta. Lisäksi järjestetään erillisiä koulutuksia ja tietoiskuja sekä sisäisesti että myös kumppaneiden kanssa.

Lisäksi viime vuoden aikana päivitettiin nettisivuillemme ohjeistuksia ihmisoikeusperustaisesta lähestymistavasta ja laadittiin esite ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan toimeenpanosta. Esite on jaossa täällä tilaisuudessa ja saatavilla formin.fi -nettisivuilta.

Emme ole työkalujen ja osaamisen kehittämistyössä yksin vaan intressi on laajempi. Myös EU:n suunnitelmissa on oman ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan työkalun laatiminen, ja aiomme olla tässä prosessissa aktiivisesti mukana.

– evaluointi

Kehitysyhteistyön evaluointi sisällyttää toimeenpanemiinsa evaluointeihin läpileikkaavat tavoitteet laajasti. Parhaillaan on työn alla evaluointimanuaali, johon liitetään tarkennetut ohjeet ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan ja sukupuolten tasa-arvon tehokkaasta huomioimisesta kaikessa evaluointitoiminnassa.

Yhteistyömuodot ihmisoikeusperustaisuuden toteuttamisessa

Hyvät ystävät

Päätän puheenvuoroni pohdintaan siitä, miten jatkossa voimme edelleen kehittää yhteistyömuotoja kansalaisyhteiskunnan ja UM:n välillä ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan edistämisessä.

Kuten jo alussa mainitsin, ulkopuolinen seuranta ja palaute ovat ensisijaisen tärkeitä.

Sen lisäksi tällaiset keskustelutilaisuudet, joissa voidaan vaihtaa hyviä kokemuksia käytännön toimeenpanosta, hyödyttävät kaikkia. Kansalaisjärjestöjen ja konsulttien kokemukset ovat meille tärkeitä, sillä te usein toimitte lähellä hyödynsaajia “ruohonjuuritasolla” ja siten näette käytännön haasteet ja onnistumiset lähellä toimeenpanotasoa.

Koulutus- ja tietoiskutilaisuudet, joissa voimme yhdistää voimiamme voivat myös olla kaikkia hyödyttävä yhteistoiminnan muoto.

Hanketasolla voisi olla suunnatonta hyötyä siitä, että saisimme identifikaatio- ja suunnitteluvaiheessa näkemyksiä (ns. second opinion) myös suomalaisilta kansalaisjärjestöiltä, jotka ovat mahdollisesti toimineet pitkään alueella ja tuntevat alueen haasteet, haavoittuvat ja helposti syrjäytyvät ryhmät ja muut seikat.

Ministeriön sisäisessä keskustelussa on viime aikoina pohdittu keinoa hyödyntää kansalaisjärjestöjen ihmisoikeustyötä ja eriarvoisuutta vähentävää osaamista Suomen bilateraaliohjelmissa. Tarkoitus on pilotoida Nepalin maaohjelmasta rahoitettavaa erillistä kansalaisjärjestöhakua opetussektorin sosiaalisten kysymysten (erityisesti koulupudokkaat) tukitoimien vahvistamiseksi osana Nepalin koulusektorin uudistusohjelman toteutusta. Pyrkimyksenä on, että suunnittelemme prosessit, joiden avulla tulevaisuudessa NGO-osuus olisi mukana hankesyklin joka vaiheessa.

Kuulisin mielelläni teiltä näkemyksiä siitä, miten NGO-työn ja isojen kahdenvälisten hankkeiden synergioita voisi lisätä ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan yhä paremmaksi toimeenpanemiseksi.

Kiitokset vielä kaikille osallistujille ja toivotan kaikille hyvää ja tuloksekasta keskustelutilaisuutta!