Huomio Venäjän ihmisoikeuspuolustajiin

Kolumni Vihreä Eurooppa -liitteessä

Siirtäessäni kelloja sunnuntaiaamuna talviaikaan minut tavoitti suruviesti Pohjois-Kaukasiasta. Jälleen oli murhattu yksi oppositiohahmo, Maksharip Aushev Ingushiasta. Hänen taisteluparinsa Magomed Hazbijev oli ollut vieraanani Euroopan parlamentissa kolme viikkoa aikaisemmin. Kuulimme, että kumpaakin oli uhkailtu. Hazbijev toivoi, että Euroopan parlamentti lähettäisi Ingushiaan valtuuskunnan. [:]
Euroopan parlamentti herättää ihmisoikeuspuolustajissa kautta maailman toivoa. On tärkeää, että vastaamme noihin odotuksiin. Emme ole tehneet tarpeeksi murhien ennaltaehkäisemiseksi.
Uhkailun kohteena olevalle ihmiselle on kyettävä tarjoamaan viisumi, jotta hän voi tulla vaikka tilapäisestikin johonkin EU-maahan. On löydettävä rahoitusta turvakaupunkiohjelmille, joiden tuella ihmisoikeusaktivistit voivat jatkaa työtään toisessa maassa.
Ennen kaikkea EU:n pitää pystyä estämään ihmisoikeuspuolustajien murhat. Unionin ihmisoikeusdialogit ja -konsultaatiot eivät useinkaan saavuta korkeinta poliittista tasoa. Huippukokouksissa ihmisoikeuspuhe sivuutetaan parilla muodollisuudella. Näin ei saa jatkua.
Kutsuttuamme Venäjän ihmisoikeuspuolustajia ihmisoikeusalivaliokuntaan eräs venäläinen diplomaatti syytti minua “sotilastaktiikasta”, toistan kuulemma vihreää edeltäjäni Hélène Flautren kaikki virheet ottaessani Venäjän valiokunnan silmätikuksi.
Totesin ryöpytykseen, että koetamme parhaamme mukaan arvioida kaikkien valtioiden ihmisoikeustilannetta samalla mittatikulla, ja luonnollisesti haluamme keskustella jokaisen kanssa.
Tämä yhteenotto edelsi kirjallista “noottia” Venäjän EU-suurlähettiläältä, Vladimir Tshizhovilta. Suurlähettiläs paheksui omissa nimissäni järjestämääni tilaisuutta, jossa esitettiin Andrei Nekrasovin Georgian sotaa käsittelevä elokuva Venäjän oppitunteja.
Tshizhov haastoi minut esittämään myös Venäjän virallisen version sodasta Russian Todayn laatiman filmin muodossa. “Muuten minun on vaikea uskoa vilpittömästi alivaliokuntanne sekä omaan objektiivisuuteenne”, suurlähettiläs muotoili.
En lupautunut näyttämään elokuvaa, vaan viittasin sveitsiläisen diplomaatin, Heidi Tagliavinin selvitykseen toimista, joilla Venäjä pohjusti sotaa. Lisäksi pahoittelin, ettei suurlähettiläs ollut vaivautunut edes vastaamaan kutsuumme saapua alivaliokuntaamme, kun äskettäin käsittelimme Venäjän ja Pohjois-Kaukasian tilannetta.
Vaikka keskustelu ei alkanut kovin miellyttävällä tavalla, on se silti aidon dialogin mahdollisuus.
Kirjoittaja on vihreä europarlamentaarikko ja Euroopan parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunnan puheenjohtaja.

Facebook
Twitter
WhatsApp