///Vihreä Lanka
Kun vallanpitäjät ja miehittäjät kirjoittavat historian, vääryyden kokemus jää myrkyttämään ihmisten mieliä ja yhteiskuntaa. Tästä kertoo Imbi Pajun elokuva Torjutut tunteet, jossa hänen äitinsä ja tätinsä raottavat vaiettuja kokemuksiaan “vastavallankumouksellina bandiitteina”. Naiset kyyditettiin Stalinin leireille useiksi vuosiksi. Saamme järkyttävällä tavalla vihiä totalitaaristen vallanpitäjien universaaleista tavoista nöyryyttää naisia seksuaalisesti. [:]
Elokuva herättää henkiin monenlaisia torjuttuja tunteita, joiden läpikäynti on välttämätöntä. Elokuva on herättänyt suurta huomiota Suomessakin. Se voi auttaa myös suomalaisia saamaan tunneyhteyden oman menneisyytemme kipupisteisiin, joista yksi on suhteemme Neuvosto-Viroon suomettumisen vuosina.
Aika on ollut otollinen sille, että historiamme valkoisia läiskiä ollaan kartoittamassa tutkijoiden voimin. Vuosi 1918 alkaa olla käsitelty, vaikka vasta löytyikin Suomen pääkaupungista punavankien joukkohauta. Tutkimuksia on ilmestynyt aivan viime aikoina mm. ihmisluovutuksista sotien jälkeen. Neuvostoliittoon. Myös sotasyyllisyysoikeudenkäynnit ovat parhaillaan uudestaan esillä.
Saksa on maa, jossa menneisyyden hallinta on Euroopassa ollut perusteellisinta. Sekä natsien että kommunistien rikokset on käsitelty pohjamutia myöten. Holokaustista kerrotaan yhä uudestaan nuoremmille. Virossakin nuoret ovat kysyneet, missä poliisi oli, kun isoäiti ja -isä vietiin Siperiaan.
Saksan Stasi-arkistoja hallinnoivan viraston johtaja Marianne Birthler on puhunut eurooppalaisen menneisyydenhallinnan tarpeesta. Toisen maailmansodan vääryydet elävät eri muodoissaan keskuudessamme. Myös karjalaisten evakkojen kokemukset voitaisiin saattaa osaksi Keski-Euroopassa ajoittain leimahtavaa keskustelua kotiseudultaan karkotettujen asiasta.
Venäjä on viime aikoina taantunut Neuvostoliitosta tuttuun historiankirjoitukseen, jossa uhreista tulee syyllisiä. Tosiasioiden ja tunteiden läpikäyminen on tärkeää niin valtioiden kuin yksilöiden vapauttamiseksi menneisyyden taakasta.
Talvisotakin on taas alkanut olla Suomen syytä. Venäjä ei saa pyydettyä Virolta anteeksi miehitysajan rikoksia. EU:lle tulee vielä suuria ongelmia, ellei se löydä tapaa edistää Venäjän sekä Viron ja Latvian rajasopimuksia.
Turkki on Euroopan unioniin pyrkivä maa, jolla on suuria vaikeuksia menneisyytensä hallinnassa. EU:n taholta on tehty selväksi, että Turkin on kyettävä käsittelemään melkein miljoonan armenialaisen hengen vienyttä kansanmurhaa.
Ihmettelin, että presidentti Tarja Halonen ei äskettäin Armeniassa vieraillessaan saanut sanottua asiasta muuta kuin että menneisyyden sijasta on keskityttävä rakentamaan yhdessä tulevaisuutta. Onko karumpaa tapaa kieltää, että historialla on tunteet?
