Kambodzhassa alkoi tänään kansainvälinen miinakonferenssi, jossa minulla oli ilo ja kunnia ilmoittaa, että Suomi liittyy nyt jalkaväkimiinat, nuo epänhimilliset aseet kieltävään Ottawan sopimukseen. Vaikka olimme vasta 159. sopimukseen liittynyt valtio, saimme valtavasti onnitteluja ja suosionosoituksia.[:]

Oli todella vaikuttavaa nähdä, kuinka raajansa menettäneet ihmiset olivat ryhtyneet kampanjoimaan, jotta uhreja ei enää tulisi. Kambodzhassakin riittää vielä yli 600 neliökilometriä raivattavaa maata. Suomi on tukenut täällä ja useissa Afrikan maissa miinanraivausta ja uhrien auttamista 60 miljoonalla eurolla Ottawan sopimuksen astuttua voimaan 1999. On vaikea ymmärtää niitä 47 eduskunnan jäsentä, joille Suomen oikeus omaan miinapolitiikkaan on tärkeämpää kuin tavoite näiden aseiden maailmanlaajuisen täyskiellon aikaansaamiseksi.

Ottawan sopimuksen on kätilöinyt kansainvälinen miinakampanja, jossa myös Suomen rauhanliike on vaikuttanut vahvasti. Oli hienoa jakaa tänään tärkeä hetki juuri Rauhanliiton toiminnanjohtajan kanssa. Hänen kollegansa eri puolilta maailmaa suorastaan riemuitsivat Suomen päätöksestä, ja he odottavat, että juuri Suomi panee nyt vauhtia sopimuksen kaikkien sitoumusten toimeenpanemiseksi. Niihin kuuluu sopimuksen saattaminen osaksi kaikkia valtioita velvoittavaa kansainvälistä oikeutta.

Oli myös mukavaa työskennellä puolustusvoimien everstien kanssa, he kun ovat tehneet valtavasti työtä miinojen korvaamiseksi. Nyt he saavat huolehtia Suomen miinavarastojen tuhoamisesta. Jäljelle jätetään miinoja vain puolustusvoimien opetusvälineiksi, jotta sotilaat osaavat tunnistaa ne.

Kerroin, että miinatyö otetaan jatkossa entistä enemmän huomioon uudessa kehityspolitiikassamme.

(Teksti on julkaistu myös Vihreässä blogissa 28.11.2011.)